Abydos - Osiriksen kultin keskus

© Kalevi Mikkonen 2019

Ylä-Egyptissä, Niilin länsirannalla, noin 520 kilometriä Kairosta etelään sijaitseva Abydoksen (egyptiksi Abdju) alue on yksi mielenkiintoisimmista Egyptin muinaismuistoalueista. Abydos oli todennäköisesti kaikkein tärkein hautausmaa muinaisessa Egyptissä varhaisimman dynastisen ajanjakson alussa. Sieltä on myös löydetty asutusjälkiä, jotka ajoittuvat esidynastiseen Naqade I (n. 3300 eKr.) -vaiheeseen. Paikallisen nekropoliksen jumalan Khentamentiun temppeli oli tärkeä uskonnollinen keskus varhaisimpien dynastioiden aikana. Viidennen ja kuudennen dynastian (n. 2480 - 2155 eKr.) aikana jumala yhdistettiin alunperin alaegyptiläiseen Osirikseen, ja Keskimmäisen valtakunnan (n. 2040 - 1650 eKr.) aikana Abydoksesta tuli Egyptin tärkein uskonnollinen keskus.

Abydoksen temppelialue./The temple area of Abydos. (Kuva/photo: Kalevi Mikkonen)

Sethos I:n temppelin pylväikköä kuvattuna 1900-luvun alkupuolella. /The pillars of the Sethos I temple in the early 1900's. 

Kuva: William Henry Goodyear. Brooklin Museum Archives.

Osiris-kultti

Vaikka Osirista palvottiin kaikkialla Egyptissä, Abydos oli Osiris-kultin pääpaikka. Osiris (egyptiksi Wsir tai Usir) on Egyptin jumalperheen tunnetuin jumala, ja häneen liitettiin myös luultavasti kaikkein täydellisin symbolismi. Hänen nimensä tarkoittanee ”silmän paikka”. Egyptin kulttuurin varhaisimpina aikoina hedelmällisyyden jumala Osiris oli sulautunut Anedjti-jumalaan, joka oli Niilin suiston Busiriksen kuninkaallinen jumala. Häneltä Osiris sai hallitsijan tunnusmerkkinsä, paimensauvan ja varstan ja ehkä itse legendankin maallisen hallitsijan kuolleesta olomuodosta.

Kreikkalaisen Plutarkhoksen kirjassa De Iside et Osiride on kerrottu Osiris-kultin tarina, jonka perusteella se on voitu ennallistaa. Egyptiläisen dualistisen maailmankatsomuksen mukaisesti Osiriksen ja hänen veljensä Setehin kamppailusta Kemetin eli mustan maan (so. Egyptin) hallinnasta muodostui Egyptin esihistoriallisen ajan uskonnon tärkein aihe. Tämä oli perustana myös Osiris-myytin vanhimmille versioille. Kysymyksessä oli ikivanha aihe hyvän ja pahan välisestä taistelusta, jossa Osiris edusti hyvää, eli elämää, hedelmällisyyttä ja uudestisyntymistä ja Seteh pahuutta ja kuolemaa. Myytin mukaan Osiris ja hänen sisarvaimonsa Isis saivat hallintaansa Ylä-Egyptin ja Seteh ja hänen sisarvaimonsa Neftys Ala-Egyptin. Seteh ei kuitenkaan hyväksynyt jakoa vaan saadakseen Osiriksen valtakunnan itselleen surmasi hänet, paloitteli hänen ruumiinsa ja heitti palat laajalle alueelle pitkin Egyptiä.

Isis ja hänen sisarensa Neftys lähtivät kuitenkin etsimään Osiriksen ruumiinosia. Lopulta he saivat palaset kootuksi ja yrittivät saada Osiriksen heräämään henkiin. Osiriksen kuolemaa ei kuitenkaan ollut kostettu, joten hän ei halunnut palata elämään. Isis pyysi poikaansa Horusta kostamaan isänsä kuoleman. Horus pystyikin voittamaan Setehin saaden tuomaristona toimineelta jumalneuvostolta hallintaansa koko Egyptin kuninkuuden. Tämän jälkeen Osiris oli valmis heräämään kuolleista nielaistuaan kuitenkin sitä ennen Horuksen oikean silmän. Osiris ei enää voinut hallita eläviä, joten hän siirtyi Isiksen kanssa hallitsemaan kuolleiden valtakuntaa lännen maahan eli Amentetiin. Näin Osiriksesta tuli yksi egyptiläisten tärkeimmistä jumalista. Hän hallitsi kuoleman valtakuntaa, teki maan hedelmälliseksi ja mahdollisti kuolemanjälkeisen elämän. Osiris-kultilla saattaa myös olla yhteys Kalevalassa kerrottuun muinaissuomalaiseen Lemminkäisen myyttiin, joka on ehkä saanut vaikutteita Osiriksen tarinasta, siksi samanlaisia tapahtumia niissä kuvataan.

Temppelit

Abydoksen temppeleissä alettiin jo ilmeisesti Egyptin yhdistäjän Narmer-kuninkaan (hän samaisti itsensä Horus-haukkajumalaan) aikana (n. 3000 eKr.) viettämään vuosittaisia Osiris-juhlia. ”Osiriksen mysteerit” -rituaali, jolloin esitettiin symbolisesti Osiriksen kuolema ja ylösnousemus, keräsi pyhiinvaeltajia kaikkialta Egyptistä. Monet heistä tahtoivat osallistua Osiriksen ylösnousemuksen juhlaseremonioihin, joten he rakensivat kiintymyksen osoituksena tiilistä pieniä kenotafeja ja pystyttivät steeloja Osiriksen temppelin ja hautausmaiden välille. 

Myös Keskimmäisen valtakunnan kuninkaat alkoivat pystyttää kenotafeja, kappeleita ja temppeleitä Abydokseen, ja 19. dynastian (n. 1305-1196 eKr.) aikana tämä kaikki kulminoitui Sethos (Seti) I:n ja Ramesses II:n temppeleihin. Sethos I:n temppelillä on harvinainen L-muotoinen pohjapiirros, mutta muutoin sen sisus noudattelee perinteisiä muotoja. Temppelillä on kaksi pylonia ja kaksi sisäpihaa pylväskäytävineen. Näiden jälkeen seuraa kaksi hypostyylia ja seitsemän vierekkäin olevaa kappelia. Temppelin upeiden maalattujen reliefien ikonografia kuvaa siellä harjoitettuja uskonnollisia rituaaleja. Ramesses II viimeisteli Sethoksen temppelin ja rakennutti myös oman pienemmän temppelin alueelle.

Sethos I tarjoamassa uhrilahjoja Osirikselle. /Sethos I offering to Osiris.

Sethos I:n temppelin pylväsrivistöt. /The pillared porticoes of the temple of Sethos I. (Kuvat/photos: Kalevi Mikkonen)

Sethos I:n temppelin takana sijaitsee kunningas Merenptahin rakennuttama Osireion, valtavista graniittilohkareista tehty rakennus, jonka on katsottu olevan jonkinlainen Osiriksen kenotafi. Rakennukseen pääsee pitkän laskevan gallerian kautta, missä on koristuksena otteita mm. Kuolleiden kirjasta sekä kosmologisia aiheita.

Osireionin temppeli kuvattuna vuonna 1990. /The Osireion at the rear of the temple of Sethos I. The underground entry to the chamber is visible at top. (Kuvat/photos: Kalevi Mikkonen)

Osireion vuonna 1931. (Kuva/photo: Public domain)

Abydoksen kuningasluettelo

Sethos I:n temppelin seinään on hakattu ns. Abydoksen kuningasluettelo, jota on sanottu jopa Egyptin arkeologian Rosettan kiveksi. Siinä on Egyptiä siihen asti hallinneiden 76 kuninkaan nimet. Nimet on sijoitettu kolmeen riviin, joista kussakin on 38 kartussia. Kahdessa ylemmässä rivissä on aikaisempien kuninkaiden nimet, kolmannella ainoastaan Sethos I:n nimi ja hänen monet hallitsijanimensä. Luettelosta on poliittisista ja uskonnollisista syistä jätetty pois joitakin kuninkaita, joiden muistoa ei haluttu kunnioittaa. Sellaisia olivat kaikki hyksohallitsijat (14. - 17. dynastiat) sekä 18. dynastian kuninkaistakin naishallitsija Hatšepesut sekä vain muutamia vuosikymmeniä ennen Sethos I:n aikaa hallinnut uskonnollinen uudistaja Akhenaten ja hänen seuraajansa Smenkhkare, Tutankhamen sekä Ay. 

Piirros Abydoksen kuningasluettelosta. /Drawing of the Abydos King List.

(Kuva/photo: Creative Commons Attribution-Share Alike 3.0 Unported  PLstrom)

Kuningasluettelon alussa oleva kuva, jossa Sethos I ja hänen poikansa Ramesses II ovat menossa uhraamaan Ptahille, Sekerille ja Osirikselle ja samalla osoittamaan kunnioitusta edeltäjilleen. Ramesseksen käsissä on suitsukeastiat. /The start of the king list, showing Sethos I and his son - Ramesses II - on the way to making an offering to Ptah-Seker-Osiris, on behalf of their 76 ancestors - the contents of the king list. Ramesses is depicted holding censers. 

(Kuva/photo: Kalevi Mikkonen)

Myöhemmin alueen yksityiset haudat rakennettiin yleensä pyramidin muotoiseksi, jolloin runko-osa tehtiin tiilistä ja huippu eli pyramidion kivestä. Alueelta on löydetty myös valtavia määriä koirien tai shakaalien, ibis-lintujen ja haukkojen hautoja, jotka ajoittuvat pääasiassa Egyptin myöhäiskaudelle ja kreikkalais-roomalaiselle kaudelle. Vuonna 1991 Adydosin läheltä löydettiin 14:n puisen laivan jäänteet, jotka ovat lähes 5000 vuotta vanhoja. Laivojen uskotaan kuuluneen kuningas Ahalle.

_________________

Lähteitä:

John Baines & Jaromír Málek. Atlas of Ancient Egypt. Oxford 1988.

Mary Barnett. Gods and Myths of Ancient Egypt. Singapore 1999.

Rostislav Holthoer. Muinaisen Egyptin kulttuuri. Helsinki 1994.

Ian Shaw and Paul Nicholson. British Museum Dictionary of Ancient Egypt. London 1995.

Dietrich Wildung. Egypt. From Prehistory to the Romans. Köln 1997.

Omat tutkimukset/my own research.

_________________

Abydos – the centre of the Osiris cult

Ancient Egyptian town Abydos (Egyptian Abdju) was the most important burial ground already at the beginning of the Early Dynastic Period has settlements going back to the Predynastic Naqada I Period. Adydos was occupied by the rulers of the Predynastic period, whose town, temple and tombs have been found there. The temple and town continued to be rebuilt at intervals down to the times of the Thirtieth Dynasty, and the cemetery was in continuous use.

The kings of the First Dynasty were buried in Abydos, including Narmer, who is regarded as the founder of the First Dynasty, and his successor Aha. Some kings of the Second Dynasty were also buried in Abydos. The temple was renewed and enlarged by these kings as well. 

From the Fifth Dynasty, the deity Khentiamentiu came to be seen as a manifestation of the dead king in the underworld. Pepi I (Sixth Dynasty) constructed a funerary chapel which evolved over the years into the Great Temple of Osiris, the ruins of which still exist within the town enclosure. 

The Osiris cult 

Abydos became the centre of the worship of the Isis and Osiris cult. The Greek biographer Plutarch's De Iside et Osiride (“Concerning Isis and Osiris”) is still the best description of the Egyptian myth of Isis and Osiris and of the cult of the dead. Osiris is one of the most important deities of ancient Egypt, whose principal association is with death, resurrection and fertility. He is usually depicted as a mummy whose hands project through his wrappings to hold the royal insignia of crook and flail. He wears the atef crown, consisting of the tall “white crown” flanked by two plumes, sometimes shown with the horns of a ram. It seems likely, that his insignia and even the legend as the dead form of an earthly ruler were taken from Andjety, a god of Busaris in the Nile Delta. 

At the start of the story, Osiris rules Egypt, having inherited the kingship from his ancestors in a lineage stretching back to the creator of the world, Ra or Atum. His queen is Isis, who, along with Osiris and his murderer, Set, is one of the children of the earth god Geb and the sky goddess Nut. By the end of the New Kingdom, a tradition had developed that Set had cut Osiris's body into pieces and scattered them across Egypt. Cult centers of Osiris all over Egypt claimed that the corpse, or particular pieces of it, were found near them. The dismembered parts could be said to number as many as forty-two, each piece being equated with one of the forty-two nomes, or provinces, in Egypt. Isis searches for her husband's body with the aid of Nephthys. The goddesses find and restore Osiris's body, often with the help of other deities. Osiris becomes the first mummy, and the efforts to restore his body are the mythological basis for Egyptian embalming practices. 

The next phase of the myth begins when the adult Horus challenges Set for the throne of Egypt. Horus takes the throne, and Egypt finally has a rightful king. The new king performs funerary rites for his father and gives food offerings to sustain him—often including the Eye of Horus, which in this instance represents life and plenty. According to some sources, only through these acts can Osiris be fully enlivened in the afterlife and take his place as king of the dead, paralleling his son's role as king of the living. Thereafter, Osiris is deeply involved with natural cycles of death and renewal, such as the annual growth of crops. 

The myth of Osiris has also a Finnish connection. In the Finnish a 19th-century work of epic poetry, the Kalevala, compiled by Elias Lönnrot from Karelian and Finnish oral folklore and mythology, there is a character called Lemminkäinen, a handsome, arrogant and reckless ladies-man, is the son of Lempi (English: lust or favourite). He shares a very close relationship with his mother, who revives him after he has been drowned in the river of Tuonela while pursuing the object of his romantic desires. This section of the Kalevala echoes the myth of Osiris. 

Painting by Akseli Gallen-Kallela, depicting a scene from  the Kalevala, a Finnish epic poem. The warrior Lemminkäinen had been killed, his body hacked to pieces and thrown into the dark river that flows through the underworld, Tuonela. His mother, having collected the parts from the river and sewing them back together, looks up to see a single bee bringing back honey from the halls of the god Ukko, a wondrous ointment that would bring her son to life. (Kuva/photo: Public domain)

The temples of Abydos 

During the First Intermediate Period, the principal deity of the area, Khentiamentiu, began to be seen as an aspect of Osiris, and the deities gradually merged and came to be regarded as one. Khentiamentiu's name became an epithet of Osiris. King Mentuhotep II was the first to build a royal chapel. In the Twelfth Dynasty a gigantic tomb was cut into the rock by Senusret III. Associated with this tomb was a cenotaph, a cult temple and a small town known that was used by the workers for these structures. An indigenous line of kings, the Abydos Dynasty, may have ruled the region from Abydos at the time. 

Pepi I (sixth dynasty) constructed a funerary chapel which evolved over the years into the Great Temple of Osiris, the ruins of which still exist within the town enclosure. New construction during the Eighteenth Dynasty began with a large chapel of Ahmose I. Thutmose III built a far larger temple. He also made a processional way leading past the side of the temple to the cemetery beyond, featuring a great gateway of granite. 

Sethos I, during the Nineteenth Dynasty, founded a temple to the south of the town in honor of the ancestral kings of the early dynasties. It has a highly unusual L-shaped plan, but its internal arrangements are a variation of the norm. It has two pylons with two courts and pillared porticoes, followed by two hypostyle halls and seven chapels side by side. The iconography of the exquisite painted reliefs of the temple has been used to interpret the procedures of the religious rituals that were enacted there. This work was finished by Ramesses II, who also built a lesser temple of his own. Merenptah added the Osireion, just to the north of the temple of Sethos. Osireion was constructed of huge granite blocks and the building has been interpreted as a kind of cenotaph of the god Osiris. The structure is entered via a long descending gallery and decorated with excerpts from the Book of Gates and the Book of the Dead, as well as cosmological texts. 

Sethos I:n temppelin Horuksen pyhäkön seinäpaneeli. Sethos I uhraamassa suitsuketta Horukselle, jolla on käsissään kuninkuuden tunnusmerkit. /Panel from the Horus sanctuary: Sethos I presents incense to Horus. Horus presents royal regalia to a worshipping king. (Kuva/photo: Steve F-E-Cameron  Creative Commons Attribution-Share Alike 3.0 Unported)

Ahmose II in the Twenty-sixth Dynasty rebuilt the temple again, and placed in it a large monolith shrine of red granite, finely wrought. The last building added was a new temple of Nectanebo I, built in the Thirtieth Dynasty. From the Ptolemaic times of the Greek occupancy of Egypt, that began three hundred years before the Roman occupancy that followed, the structures began to decay and no later works are known. There have also been found burials of dogs or jackals, ibises and falcons, dating to the Late and Greco-Roman Periods. 

From earliest times, Abydos was a cult centre, first of the local deity, Khentiamentiu, and from the 12th Dynasty, the rising cult of Osiris and Isis. A tradition developed that the Early Dynastic cemetery was the burial place of Osiris and the tomb of Djer was reinterpreted as that of Osiris. 

The Abydos King List 

The Abydos King List, also known as the Abydos Table, is a list of the names of seventy-six kings of Ancient Egypt, found on a wall of the Temple of Sethos I. It consists of three rows of thirty-eight cartouches (borders enclosing the name of a king) in each row. The upper two rows contain names of the kings, while the third row merely repeats Sethos I's throne name and nomen. 

Besides providing the order of the Old Kingdom kings, it is the sole source to date of the names of many of the kings of the Seventh and Eighth Dynasties, so the list is valued greatly for that reason. It has been said to be a Rosetta Stone of Egyptian archaeology.

This list omits the names of many earlier kings who were apparently considered politically or religiously illegitimate like the Hyksos, Hatshepsut, Akhenaten, Smenkhkare, Tutankhamen, and Ay.

Kiviarkkuja Sethos I:n temppelin temppelin pihalla. /Stone coffins in the outer court of the temple of Sethos I. 

(Kuva/photo: Kalevi Mikkonen)