Chan Chan –muinainen kaupunki ja Huaca del Dragón Perussa
© Kalevi Mikkonen 2025
Chan
Chan
Yksi erittäin
mielenkiintoinen kohde Perun matkallani oli Trujillon kaupungin lähellä
sijaitseva Chan Chan. Chan Chan oli Chimorin kuningaskunnan pääkaupunki. Se oli
Etelä-Amerikan yksi suurimpia kaupunkeja esikolumbiaanisella aikakaudella. Chan
Chanin arvellaan syntyneen chimú-intiaanien toimesta noin vuonna 850 jKr. Chan
Chanin väkiluvuksi arvioitiin 40 000–60 000 ihmistä. Se oli suurimmillaan 1200–1400
luvuilla jKr. Se on nykyään arkeologinen kohde La Libertadin departementissa
viisi kilometriä Trujillosta länteen Perussa.
Chan Chan sijaitsee
Moche-laakson suulla ja oli historiallisen Chimorin imperiumin pääkaupunki vuosina
900–1470. Chimorin valtakunta luhistui vuonna 1470, jolloin inkavaltakunta
hallitsijansa Pachacuti Inca Yupanquin (1438–1471/72) johdolla valloitti
kaupungin ja koko chimújen valtakunnan. Inkojen valloitettua chimú-heimon Chan
Chanin asema hiipui. Vuonna 1535 jKr., Francisco Pizarro perusti espanjalaisen
Trujillon kaupungin Chan Chanin lähelle. Vaikka Chan Chan ei enää ollutkaan
vilkas pääkaupunki, se oli edelleen tunnettu suurista rikkauksistaan, ja siksi
espanjalaiset ryöstivät sen. Osoitus chimú-heimon suuresta vauraudesta näkyy espanjalaisten
1500-luvun luettelosta Chan Chanin hautakammiosta ryöstetyistä esineistä.
Esineiden arvoksi merkittiin silloin valtaisa 80 000 peson arvoinen kulta-aarre.
Chan Chan sijaitsee
erityisen kuivalla alueella Pohjois-Perun rannikkoaavikolla. Koska alueella ei
sada paljon, Chan Chanin tärkein suolattoman veden lähde on Andien pintavaluntoja
kuljettavat joet. Moche- ja Chicama-joet tarjosivat aikoinaan monimutkaisen
kastelujärjestelmän noin 80 kilometriä pitkän kanavan kautta ja pitivät yllä
Chan Chanin ympäristöä Chimú-sivilisaation kukoistuksen aikana.
Chan Chanissa on monenlaisia
rakennuksia, joista useat ovat tuhoutuneet. Rakennuksiin kuului temppeleitä,
taloja, tekoaltaita ja jopa hautausmaita. Monet rakennuksista koostuivat
valtameren kaltaisista kuvioista, kuten kaloista, linnuista, aalloista ja
muista vastaavista. Chimú-intiaanien tapa hyödyntää tilaa oli hämmästyttävä. He
rakensivat rakennukset enimmäkseen suorakaiteen tai neliön muotoisiksi
ahtaisiin tiloihin. Sen jälkeen, kun vierailin kaupungissa, sinne on pystytetty myös alueelta löydettyjä patsaita. Yhdessä kohdassa oli aukio, jossa on ilmeisesti pidetty uskonnollisia tilaisuuksia. Sen erikoisuus oli päätyyn jätetyt pystysuorat monta metriä korkeat syvennykset eli "stereot" molemmin puolin oviaukkoa. Aukiolla puhuttaessa seinä vahvistaa hiljaisempaakin ääntä hyvin kuultavaksi.
Kaupungin alueella oli myös valtavan iso vesiallasvarasto, johon kerättiin sadevesiä ja jokien vesiä. Vesivaraston avulla kaupunki saattoi elää kuivina kausina ja pystyi vastustamaan inkojen valloitustakin jonkin aikaa. Inkat kuitenkin katkaisivat sinne menneet jokivirrat ja siten pystyivät valloittamaan kaupungin vesivaraston huvettua. Kaupungin pohjois-, itä- ja länsipuolella on löydetty laajoja maatalousalueita ja jäänteitä kastelujärjestelmästä.
Chan Chan lisättiin vuonna 1986 UNESCOn maailmanperintöluetteloon.
Huaca
del Dragón
Huaca del Dragón
(Lohikäärmeen pyhäkkö), tai kuten sitä kutsutaan myös Huaca del Arco Iris
-nimellä, sijaitsee pohjoisessa Trujillon kaupungin laitamilla La Esperanzan
kaupunginosassa lähellä Chan Chania Perussa. Pyhäkön nimi on nykyajalta.
Se on tavallaan pyramidi,
joka muodostuu korkealla muurilla suojatusta kaksoistasanteesta, ja tähän
rakennukseen on vain yksi sisäänkäynti. Se
on suuri uskonnollinen muistomerkki, savitiilestä rakennettu seremoniallinen ja
hallinnollinen keskus, jonka seinämaalauksia koristavat antropomorfisia hahmoja
esittävät reliefifriisit ja tyylitellyt sateenkaaren esitykset. Useimmat arkeologit
pitävät tätä muistomerkkiä Chimú-kulttuurin aikaisena, kun taas toisten mukaan
pyhäkkö olisi rakennettu jo Moche-kulttuurin toimesta vuosien 800–1000 jKr.
välillä.
Sisällä on ramppi, joka
johtaa ensimmäiselle tasolle Sen seiniin on kaiverrettu lohikäärmeenmuotoisia
hahmoja ja niiden yläpuolella sateenkaari. Toinen ramppi, ensimmäistä pienempi,
johtaa toiselle tasolle. Tällä tasolla on neljätoista varastoa, joita
todennäköisesti käytettiin kaupunkilaisten antamien ruokien ja uhrien
säilyttämiseen.
Seinät on koristeltu kauniilla korkeilla reliefeillä. Yksi hahmo on muodoltaan erittäin tyylitelty sateenkaari, joka yrittää niellä toisen hahmon. Keskellä on antropomorfiset, lohikäärmemäiset hahmot, joilla on avoimet leuat, jakavat pureman. Pienellä lavalla tai alttarilla istuvalla kaksipäisellä hahmolla on seremoniallinen tumi-veitsi leukojensa välissä.












.jpg)












Ei kommentteja:
Lähetä kommentti