Yaxchilán ja Bonambak - mayakaupungit Meksikon viidakossa

© Kalevi Mikkonen 2025

Vuonna 1991 Meksikon matkalla pääsin tutustumaan Chiapasin osavaltiossa, syvällä Lacandonin sademetsän (Selva Lacandona) peittämällä alueella, sijaitseviin maya-kaupunkeihin Yaxchilániin ja Bonambakiin. Silloin näihin kaupunkeihin ei ollut mitään teitä viidakon läpi vaan ainoa kulkuväline, jolla sinne pääsi, oli pienlentokone. Matka lentokoneella noille paikoille oli elämys sinänsä. Mentyäni lentokoneen sisään pilotin viereen istumaan, huomasin, että koneen ovi piti sulkea pelkällä köydellä, kun siinä ei ollut sisäpuolella ehjää kahvaa. Myöskään mitään turvavyötä ei ollut. Pienikokoinen pilotti istui omalla puolellaan penkille laitetun puulaatikon päällä, jotta ylettyisi näkemään eteenpäin koneen ikkunoista. No, matkaan päästiin ja lentokone lensi raskaan kuorman takia varsin matalalla viidakon yläpuolella. Alapuolella ei tosiaan näkynyt muuta kuin viidakkoa ja Meksikon ja Guatemalan jakava Usumacinta-rajajoki, jonka ison mutkan varrella Yaxchilán sijaitsi. Kun kone alkoi pikkuhiljaa kaartamaan laskeutumista varten, tuli hieman huolestunut olotila, että mihin tässä oikein laskeudutaan. Yaxchilániin oli kuitenkin raivattu joen lähelle noin 150 metrin pituinen nurmikenttä, johon taitava lentäjä siististi laskeutui. Lentokentältä oli muutama sata metriä kävelymatkaa ennen kuin tutustuminen alueeseen ja sen mielenkiintoisiin kohteisiin alkoi. Alueella oli silloinkin muutama arkeologi työssä. Heidän huoltonsa oli siis täysin lentokoneen toimitusten varassa. Mitään muuta kautta sieltä ei päässyt pois. Kun kierros alueella oli tehty, niin takaisin koneelle. Lyhyellä kentällä kone otti vauhtia ja nousi taitavan lentäjän ohjauksessa siististi ylös ja seuraava kohde oli n. 30 km:n päässä Usumacinta-joen sivujoen varrella sijaitseva Bonambak. Sielläkin oli vastaava lyhyehkö nurmikenttä lentokenttänä, ja niin laskeutuminen kuin nousukin sujuivat ihan hyvin.

Yaxchilán on viidakon keskellä.

Usumacinta-joen keskikohdalla on Meksikon ja Guatemalan raja.

Yaxchilánin lentokenttä.

Arkeologi oli toimipisteellään.

Tällä laajalla Lacandonin sademetsän alueella asuu lacandon (tai Hach Winik, "todelliset ihmiset") -alkuperäiskansa, joka on yksi mayakansoista He ovat tunnettuja perinteisestä elämäntavastaan, joka perustuu käsityöammatteihin, keräilyyn, maanviljelyyn ja metsästykseen. He puhuvat omaa yacatec maya-kieltä (Jach t'aan) ja ovat eristäytyneet muista mayakansoista jo espanjalaisvalloituksen aikana. He elävät pääasiassa kylissä, ja heidän kulttuurinsa on säilyttänyt piirteitä, kuten perinteiset valkoiset tunikat, pitkät hiukset ja oman uskonnon, vaikka modernisaatio ja turismi ovatkin vaikuttaneet heihin. Sademetsän alueella elää myös lukuisia eläinlajeja, mm.  jaguaareja, käärmeitä, lukuisia hyönteislajeja, papukaijoja,  ja apinoita. Nykyään läheltä Guatemalan rajaa menee valtatie 307, joka puikkelehtii sademetsäalueen läpi uusille asuinalueille ja viljelyksille, joita sademetsän keskelle on rakennettu. Yaxchlániin ei mene tietä, mutta sinne pääsee Usumacinta-joen asutusalueilta veneellä. Bonambakiin menee tie ja siellä on hotellikin nykyään. Valtatielle on sieltä n. 6 km matkaa linnuntietä.

Yaxchilán 

Yaxchilán on muinainen mayakaupunki Usumacinta-joen rannalla Chiapasin osavaltiossa Meksikossa lähellä Guatemalan rajaa. Myöhäisklassisella kaudella Yaxchilán oli yksi Usumacinta-joen varrella sijaitsevista mahtavimmista mayavaltioista.

Yaxchilánin arkeologinen alue. Sademetsässä on vielä paljon kaivamattomia jäänteitä.

Alue sijaitsee Usumacinta-joen silmukassa.

Yaxchilán oli suuri keskus, tärkeä koko klassisen aikakauden ajan, ja Usumacinta-joen alueen hallitseva mahti. Se hallitsi pienempiä kohteita, kuten Bonampakia, ja sillä oli pitkä kilpailu Piedras Negrasin ja ainakin jonkin aikaa Tikalin kanssa; se oli Palenquen kilpailija, jota vastaan​​Yaxchilan soti vuonna 654.

Yaxchilánin juuret ovat esiklassisella kaudella.  Suuri osa kaupungin klassisen kauden historiasta on peräisin kaupungin myöhäisklassisen kukoistuksen aikana hallinneiden kuninkaiden teksteistä, joista yksi tärkeimmistä on ns. mayaglyfiportaat. Joitakin retrospektiivisiä piirtokirjoituksia näyttää käytetyn Yaxchilanin dynastisen historian uudelleenkirjoittamiseen kuningas Yaxun Bʼahlam IV:n mukaan.  Ennen kuningas Itzamnaaj Balam II: n hallituskautta, joka hallitsi vuosina 681–742, kaupunki oli suhteellisen pieni. Kaupunkivaltiosta kasvoi sitten alueellinen pääkaupunki, ja dynastia kesti 800 - luvun alkupuolelle asti.

Paikka tunnetaan erityisesti hyvin säilyneistä veistetyistä kivisistä ovipalkeistaan, jotka on sijoitettu päärakennusten ovien yläpuolelle. Nämä palkit yhdessä tärkeimpien rakennusten eteen pystytettyjen steelojen kanssa sisältävät tekstejä, jotka kuvaavat kaupungin dynastista historiaa. Useat näistä ovipalkeista ja steeloista on aikoinaan siirretty British Museumiin. Alueella on vaikuttavia raunioita, ja palatsit ja temppelit reunustavat suurta aukiota Usumacinta-joen yläpuolella olevalla terassilla. Arkkitehtoniset jäänteet ulottuvat korkeammille terasseille ja joen eteläpuolella sijaitseville kukkuloille, joista on näkymät sekä itse joelle että sen takana oleville alangoille. Alueen eri monumenteista, mm. steeloista, on tunnistettu yli 120 piirtokirjoitusta.

Keskusaukion rakennusten jäänteitä.

"Labyrintiksi" kutsuttu rakenne nro 19.

Kalenterikivi.

Toinen kalenterikivi.

Rakenne nro 6.

Ison palatsin portaikko.

Iso palatsirakennus.

Lepakot viihtyivät rakennuksen sisäpuolen katon rajassa.

Palatsin reliefejä.

Ensimmäinen julkaistu maininta paikasta näyttää olevan Juan Galindon lyhyt maininta vuodelta 1833, jonka julkaisi Royal Geographical Society. Professori Edwin Rockstoh Guatemalan kansallisesta korkeakoulusta vieraili paikalla vuonna 1881 ja julkaisi toisen lyhyen selvityksen.

Tutkimusmatkailijat Alfred Maudslay ja Désiré Charnay saapuivat paikalle muutaman päivän sisällä toisistaan ​​vuonna 1882, ja he julkaisivat yksityiskohtaisempia selvityksiä raunioista piirustusten ja valokuvien kera. Maudslayn raportin julkaisi Royal Geographical Society vuonna 1883. Teoberto Maler vieraili paikalla toistuvasti vuosina 1897–1900, ja hänen yksityiskohtainen kaksiosainen kuvauksensa raunioista ja muista lähistöllä olevista kohteista julkaisi Harvardin yliopiston Peabody-museo vuonna 1903.

Vuonna 1931 Sylvanus Morley johti Carnagie-instituutin retkikuntaa Yaxchilániin, kartoitti paikan ja löysi lisää monumentteja. Vuodesta 1970 lähtien Ian Graham teki sinne useita vierailuja ja tallensi siellä olevat piirtokirjoitukset. Näitä piirtokirjoituksia on julkaistu vuodesta 1977 eteenpäin Harvardin yliopiston Peabody-museon Corpus of Maya Hieroglyphic Inscriptions -teoksessa.

Bonambak

Bonambak (Ake tai Usiij Witz) sijaitsee syvällä Lacandonin viidakossa Usumacinta-joen sivujoen varrella, melko lähellä Guatemalan rajaa. Se oli aikoinaan riippuvainen suuremmasta ja mahtavammasta Yaxchilánin kaupunkivaltiosta, joka sijaitsi noin 30 kilometriä pohjoiseen.

Myös Bonambak on sademetsän keskellä, joskin sinne nykyään menee maantie.

Bonambakin lentokentällä.

Bonampak ei ole arkkitehtonisesti yhtä laaja kuin jotkin muut mayakohteet, vaikka varmasti senkin ympäristöstä löytyy lidar-kuvilla paljon lisää kohteita. Sen merkitys on kuitenkin valtava, sillä sen maalaukset tarjoavat ainutlaatuisen ikkunan klassisen mayayhteiskunnan hovielämään, rituaaleihin, sodankäyntiin ja poliittiseen dynamiikkaan. Maalaukset sijaitsevat Kolmen huoneen temppeliksi (tai Seinämaalausten temppeli) kutsutussa rakennuksessa. Kohteen rakenteet ovat peräisin myöhäisklassiselta kaudelta (n. 580–800 jKr.). Bonampakin seinämaalaukset ovat huomionarvoisia, koska ne ovat yksi parhaiten säilyneistä maya-seinämaalauksista.

Temppelirakennukset.

Maalaukset kuvaavat yksityiskohtaisesti useita kohtauksia, mm.:

Juhlat ja seremoniat: Maalauksissa nähdään muusikoita, tanssijoita ja aatelisia hovielämän keskellä.

Sodankäynti: Huoneessa kaksi kuvataan taistelu, jossa Bonampakin joukot voittavat vihollisia ja ottavat vankeja.

Uhrit ja rituaalit: Kolmannessa huoneessa esitetään voitonjuhla, jossa on verenvuodatusrituaaleja ja vankien esittelyä (mahdollisesti uhraamista varten).