sunnuntai 15. joulukuuta 2019


Obeliskit Rooman kaupunkikuvassa


© Kalevi Mikkonen 2019

Rooman kaupungilla on monta epiteettiä, mutta yksi parhaiten sopivista on “obeliskien kaupunki”. Nykyään Roomassa on egyptiläisiä tai Rooman valtakunnan aikaisia obeliskeja peräti 13 ja muinaisen Rooman valtakunnan aikana siellä oli vielä enemmän. Roomassa on myös muutama lähempänä nykyaikaa pystytetty obeliski. Obeliskien pystyttäminen oli menneinä aikoina ollut merkittävä tapahtuma. Insinöörien ratkaisuista on säilynyt teknisiä selostuksia ja silminnäkijät aina 300-luvun Ammianus Marcellinuksesta J. W. von Goetheen saakka ovat kirjanneet niiden pystyttämiseen liittyviä asioita jälkipolvien tarkasteltaviksi.

Monte Citorion obeliski (Obelisco Campense o Solare di piazza Monte Citorio)

Jo Rooman ensimmäinen keisari Augustus (63 eKr - 14 jkR.) aloitti obeliskien siirtämisen. Kuudennella vuosisadalla eKr. eläneen Psammetikos II:n obeliskin Augustus siirrätti Roomaan Mars-kentälle (Campus Martius) vuonna 10 eKr. Tämän obeliskin jalustassa on Augustuksen aikainen piirtokirjoitus, jossa sanotaan:[1]

IMP.CAESAR.DIVI FIL.
AVGVSTVS
PONTIFEX MAXIMUS
IMP.XII.COS.XI.TRIB.POT.XIV.
AEGYPTO IN POTESTATEM
POPULI ROMANI REDACTA
SOLI DONUM DEDIT

Monte Citorion obeliski. (Kuva/photo: Kalevi Mikkonen)

Piirtokirjoituksessa Augustus halusi jatkaa vanhaa perinnettä omistaen obeliskin Auringolle, joten roomalaiset olivat ottaneet selvää obeliskien alkuperäisestä tarkoituksesta, joka Egyptissä oli vielä roomalaisaikanakin tiedossa. Se ei ollut sinänsä ihme, sillä viimeiset pakanalliset egyptiläiset temppelit lakkautettiin vasta 300-luvun lopulla jKr. keisari Theodosius I:n aikana. Antiikin historioitsija Plinius vanhempi kertoi myös, että Mars-kentällä oleva obeliski pystytettiin siten, että se ”merkitsi Auringon varjon ja siten päivien ja öiden pituuden”. [2] Tämä tarkoitti, että obeliskia käytettiin isona aurinkokellon (Solarium Augusti) viisarina, gnomonina, eli se palveli tässäkin tarkoituksessa tavallaan Aurinkoa. BUCHNERin[3] ja ALFÖLDYn[4] mukaan obeliski oli sijoitettu niin, että sen varjo kevät- ja syyspäiväntasauksen aikana olisi juuri rauhaa symboloivan Ara Pacis Augustae -alttarin keskikohdalla. Koska syyspäiväntasaus (23.9.) oli myös Augustuksen syntymäpäivä, tämä symbolisoi astrologista yhteyttä Augustuksen syntymästä rauhan alttariin. Hän oli siis tavallaan syntynyt rauhan mieheksi, jonka osoituksena oli Pax Romana. Obeliskia ympäröivään marmorikiveykseen oli upotettu pronssiset linjat, joiden avulla obeliskin varjo ilmoitti myös päivän tunnit.

Augustuksen suunnitelman rekonstruktio BUCHNERIN tutkimuksen mukaan. The plan of Augustus according to BUCHNER. (Piirros/drawing: Kalevi Mikkonen)

Tämän Assuanin vaaleanpunaisesta graniitista valmistetun obeliskin korkeus on nykyisin 21,79 metriä ja se on joskus ollut vielä korkeampikin. Sen painoksi on arvioitu nykyisin noin 214 tonnia. Mars-kentän obeliski on ollut pystyssä ainakin 4. vuosisadalla jKr., jolloin Ammianus Marcellinus kertoi asiasta. Sittemmin kaatuneen obeliskin pystytti uudelleen paavi Pius VI vuonna 1792 Monte Citorion aukiolle, jossa se on edelleen.[5]

Piazza del Popolon obeliski (Obelisco Flaminio)

Vuonna 10 jKr. Augustus toi myös toisen obeliskin, joka sijoitettiin Circus Maximuksen spinalle. Tämä Assuanin vaaleanpunaisesta graniitista tehty obeliski oli alunperin 19. dynastian kuninkaan Seti I:n valmistuttama. Sen viimeistely jäi kuitenkin kesken ja Ramesses II lopulta pystytti sen Heliopoliksen Ra-auringonjumalan temppelin edustalle. Obeliski löydettiin kolmeen osaan hajonneena Circus Maximuksen raunioista vuonna 1587. Paavi Sixtus V:n toimeksiannosta Domenico Fontana järjesti sen pystytyksen nykyiselle paikalleen Piazza del Popololle vuonna 1589. Vuonna 1823 Giuseppe Valadier rakennutti tämän myös Flaminion obeliskiksi kutsutun obeliskin jalustan ympärille neljä kivestä tehtyä leijonapatsasta. Obeliskin nykyinen korkeus on 24 metriä ja jalustan kanssa 36,50 metriä.[6]


Piazza del Popolon obeliski. (Kuva/photo: Kalevi Mikkonen)

Circus Maximus nykyisin. (Kuva/photo: Kalevi Mikkonen)

Piazza di San Pietron obeliski (Obelisco Vaticano)

Ensimmäisten joukossa Roomaan tuotuja obeliskeja oli myös ilman piirtokirjoituksia oleva Piazza di San Pietron eli Vatikaanin obeliski, joka on vaaleanpunaista graniittia ja peräti 25,37 metriä korkea. Ensimmäinen tieto sen pystyttämisestä on keisari Augustuksen ajoilta, jolloin se pystytettiin Egyptin Aleksandrian Juliaaniselle forumille. Sieltä sen siirrätti Roomaan keisari Caligula vuonna 37 jKr.[7] ALFÖLDY arvelee tutkimuksessaan, että Caligula siirrätti obeliskin Roomaan, jotta se olisi toiminut Augustuksen pystyttämän Mars-kentän obeliskin tapaan suurena aurinkokellona ns. Vatikaanin sirkuksen alueella. Hän myös uskoo, että obeliski oli ollut samassa tarkoituksessa jo Aleksandriassa, minkä takia juuri se valittiinkin Roomaan vietäväksi. Aurinkokellot olivat tunnettuja jo ainakin hellenistisellä ajalla, joten obeliskien käyttö aurinkokelloina Egyptin kreikkalais-roomalaisella kaudella ei siten olisi kovin erikoista.[8] Antiikin kirjailijoiden teoksissa ei kuitenkaan ole mainintoja Aleksandrian aurinkokello-obeliskeista, mutta se ei ehkä sinällään ole todiste niiden olemattomuudesta, sillä edes Augustuksen aurinkokellosta ei ole olemassa kuin yksi ainoa Pliniuksen kertomus, vaikka aurinkokello olikin merkittävä rakennelma. Plinius kertoi tästä ns. Vatikaanin obeliskista, että se olisi rikkoutunut kuljetuksen aikana ja että sen olisi aikoinaan valmistanut Egyptin kuningas Nencoreus (ehkä Amenemhet II), Sesosis (jolloin Sesostris I) -nimisen kuninkaan poika. Hän myös lisäsi ehkä Herodotosta lainaten, että saman kuninkaan ajoilta olisi Egyptiin jäänyt vielä auringonjumalalle omistettu 100 kyynärän (noin 52,4 metriä!) korkuinen obeliski.[9]


Piazza di San Pietron obeliski. (Kuva/photo: Kalevi Mikkonen)

Pliniuksen kertomukseen on suhtauduttava epäillen, sillä tiettävästi Vatikaanin obeliski ei ole hajonnut kuljetuksen aikana, ellei sitten aivan juuresta, jonne roomalaiset laittoivat neljä isoa pronssista tehtyä ravun muotoista tukirakennetta, joista kaksi oli irronnut mutta kaksi vielä niin tiukasti kiinni, että ne oli hakattava irti 1500-luvulla obeliskien uudelleenpystytyksessä. Pliniuksen tieto, että obeliski olisi valmistettu Egyptin kuninkaan aikana, on samoin kuin aikaisempi Herodotoksen antama tieto niinikään epäilyttävä, varsinkin siltä osin, että jonnekin olisi vielä jäänyt 52,4 metrin korkuinen obeliski. Tosin Sesostris I:llä oli ja on vieläkin Heliopoliissa varsin iso obeliski (noin 20 metriä), johon Plinius on voinut viitata. On säilynyt kuningatar Hatšepesutin erään virkailijan Djehutin hautasteelen piirtokirjoitus, jossa kerrotaan tehdyn kaksi peräti 56,5 metrin korkuista obeliskia sekä papyrus Anastasi I:n teksti, jossa kerrotaan obeliskista, jonka korkeus olisi ollut 57,8 metriä.[10] Silti vaikuttaa ainakin tämän hetken tietojen perusteella todennäköisimmältä, että Plinius olisi erehtynyt tässä asiassa.

Vuonna 1586 paavi Sixtus V siirrätti Vatikaanin obeliskin Pyhän Pietarin kirkon edessä olevalle aukiolle. Obeliskin huippuun kiinnitettiin risti ja Sixtuksen heraldiset tunnukset. Monumentti asetettiin uudelle jalustalleen neljän pronssileijonan kannattamana. Ilman piirtokirjoituksia olleen obeliskin yläosaan ja jalustaan sommitelluissa piirtokirjoituksissa Sixtus omisti obeliskin voittamattomalle ristille. Uuteen tehtäväänsä obeliski vihittiin ensin tehdyn pahojen henkien karkottamisseremonian jälkeen.[11]

Pyhän Pietarin aukio Pietarinkirkon kupolista kuvattuna. St. Peter's Square with the obelisk. (Kuva/photo: Kalevi Mikkonen)

Piazza dell'Esquilinon (Obelisco Esquilino) ja Piazza del Quirinalen obeliskit (Obelisco del Quirinale)

Roomassa on myös egyptiläisen mallin mukaan tehtyjä ilman piirtokirjoituksia olevia obeliskeja, jotka eivät todennäköisesti olleet Egyptin kuninkaiden teettämiä vaan ne ovat olleet joko keskeneräisiä tai roomalaiset ovat itse hakkauttaneet ne irti kalliosta. Näistä Piazza dell´Esquilinon ja Piazza del Quirinalen obeliskit ovat nekin vaaleanpunaista graniittia, ja noin 14,7 metriä korkeita. Nämä lienee alunperin tarkoitettu pariksi, ja ne löydettiin Augustuksen mausoleumin[12] läheltä 1500-luvulla.[13] Luonnollisin valinta obeliskien sijaintipaikaksi olisi ollut mausoleumin sisäänkäynnin molemmin puolin egyptiläisen mallin mukaisesti. Mausoleumin edustalla suoritetuissa kaivauksissa sieltä ei kuitenkaan löytynyt obeliskien perustojen jäänteitä. Tämän perusteella sekä sen takia, että molemmat obeliskit löydettiin 1500-luvulla mausoleumin sivuilta, IVERSEN arvioi, että obeliskien todellinen sijaintipaikka muinaisina aikoina olisi ollut jonkin verran enemmän mausoleumin molemmilla sivustoilla eikä sen edessä, kuten oheisessa rekonstruktiossa.[14] Strabonin Geograficassa on kuvaus mausoleumista ja sen puutarhoista[15], mutta hän ei mainitse obeliskeja. Myöskään Plinius ei mainitse niitä.

Vasta Ammianus Marcellinus 300-luvulla kirjoitti, että obeliskit olisi tuotu Roomaan Augustuksen jälkeen. Hän ei kuitenkaan kerro milloin tai kenen käskystä. Obeliskien sijainnista Ammianus käytti sanontaa ”duo in Augusti monumento erecti sunt”  eli monumentin alueella[16], joka viittasi myös siihen että obeliskit eivät olisi olleet aivan mausoleumin sisäänkäynnin molemmin puolin. Vuosien 1995 - 1996 vaihteessa suoritetuissa tarkoissa porauksissa ja niiden perusteella tehdyissä kaivauksissa molemmat obeliskin perustat lopulta löytyivät mausoleumin edustalla olleen portaikon ja sen ympärillä olleen kivitasanteen reunoilta. Näin ollen obeliskit olivat sittenkin sijainneet eteläpuolella olleen oviaukon läheisyydessä molemmin puolin. Mausoleumin edestä löydettiin myös Tiberiin johtaneen kanavan jäänteitä. Obeliskit oli ilmeisesti kuljetettu paikalle sitä kautta.[17]

Piazza dell'Esquilinon obeliski. (Kuva/photo: Kalevi Mikkonen)

S. Maria Maggioren kirkko ja Esquilinon obeliski. (Kuva/photo: Kalevi Mikkonen)

IVERSEN arvioi, että obeliskit olisi pystytetty joskus ensimmäisen vuosisadan loppupuolella. Ilmeisesti jo tällöin kummankin obeliskin huiput leikattiin pois, jotta saataisiin tilaa joillekin koristeille, jotka ovat sittemmin hävinneet. Niinpä nämä obeliskit ovat nykyisin Rooman ainoat tasahuippuiset obeliskit.[18] Pliniuksen mukaan ainakin kerran aikaisemmin jokin Aleksandrian obeliski typistettiin tällä tavalla.[19] Mielestäni on olemassa myös toinen syy, minkä takia mausoleumin obeliskit eivät kuuluneet Augustuksen alkuperäiseen suunnitelmaan. Mausoleumin mallina nimittäin näyttäisi olleen joko Halikarnassoksen tai Aleksanteri Suuren mausoleumi, eikä niiden yhteydessä ole koskaan kerrottu olleen obeliskeja.

Jossakin vaiheessa nämä molemmat obeliskit hajosivat kolmeen osaan ja jäivät maakerrosten alle. Ne löydettiin 1500-luvulla ja paavi Sixtus V sijoitti Piazza dell’Esquilinon obeliskin nykyiselle paikalleen vuonna 1587. Piazza de Quirinalen obeliski pystytettiin uudelleen paavi Pius VI:n aikana vuonna 1786.[20]

Piazza del Quirinalen obeliski. (Kuva/photo: Kalevi Mikkonen)

Augustuksen mausoleumi liittyi osaltaan myös hänen suureen suunnitelmaansa, jonka muut osatekijät olivat Ara Pacis Augustae -alttari ja Mars-kentän obeliski. Suunnitelman tarkoitus oli kuvata Augustuksen henkilön ja rauhan yhdysviivoja. Ara Pacis valmistui vuosina 10 - 9 eKr. ja samalla pystytettiin nykyisin Monte Citorion obeliskina tunnettu obeliski Mars-kentälle jättimäiseksi aurinkokellon viisariksi. Mausoleumiin tämä liittyi siten, että obeliskista Ara Pacikseen kulkeva kuviteltu viiva muodosti suoran kulman obeliskilta Augustuksen mausoleumin keskikohtaan kulkevan kuvitellun viivan kanssa ja tämä viiva taas oli yhdensuuntainen Via Flaminian kanssa. Näin Augustuksen rauhanalttari oli obeliskin kautta yhteydessä paitsi hänen syntymäpäiväänsä niin myös hänen mausoleumiinsa, jonka oli tarkoitus olla hänen hautatemppelinsä. Aurinkokello ilmaisi siis kosmista vertauskuvallisuutta, joka liittyi Augustuksen elämään ja jonka sisältöä kuvataan alttarin kuvissa. ALFÖLDY liitti omassa tutkimuksessaan tähän Augustuksen kaavioon myös mausoleumin obeliskit, jotka hänen mukaansa sijaitsivat mausoleumin oven molemmin puolin.[21]

Mielestäni tämä mausoleumin obeliskeja koskeva teoria ei ole kovin uskottava, jos otaksutaan, kuten tutkimukset ovat osoittaneet, että obeliskit olisi sijoitettu mausoleumin vierelle vasta 1. vuosisadan loppupuolella. Tietysti olisi teoriassa mahdollista, että obeliskit olisi myöhemminkin voitu sijoittaa siten, että ne olisivat merkinneet kohtaa, jota Mars-kentän obeliskista tuleva kuvitellun suoran kulmion sivu olisi leikannut. Tällöin obeliskit olisi kuitenkin täytynyt sijoittaa hieman enemmän mausoleumin sivuille, kuten IVERSEN[22] esitti. Koska obeliskit eivät sijainneet mausoleumin keskikohdalla eivätkä aivan oven molemmin puolin, niin niillä ei todennäköisesti ollut merkitystä Augustuksen alkuperäisessä konstruktiossa. Mielestäni silti koko tämän suunnitelman arkkitehtoninen liittäminen Rooman topografiaan ja sitä myötä sen symboliikka liittyi Augustuksen suuruuden ja jumalallisuuden esiintuomiseen. Tämän kokonaisuuden keskuksena oli Mars-kentän obeliski, joka puolestaan edusti voiton, herruuden ja auringonjumalan symbolina koko Rooman valtakunnan ja sen mahdin luojan Augustuksen asemaa maailmankaikkeudessa. Toinen seikka, joka mielestäni on voinut osaltaan vaikuttaa koko tämän kokonaisuuden ideaan, on se, että koska Augustus ihaili Julius Caesaria ja Aleksanteri Suurta sekä yleensä hellenististä ajattelutapaa, hän on ehkä halunnut tehdä Roomaan Aleksandrian Juliaanisen forumin mallin mukaisen kompleksin.

Rooman kaupungissa on siis kolme obeliskia (mausoleumin obeliskit ja Vatikaanin obeliski), jotka ovat ilman piirtokirjoituksia. Näiden lisäksi on kolme muuta, joihin on lisätty roomalaisaikana piirtokirjoitukset.[23] IVERSENin käsityksen mukaan obeliskit ovat voineet olla Heliopoliin kaupunkiin ilman piirtokirjoituksia pystytettyjä kulttiesineitä 5. dynastian tapaan.[24] Kuitenkaan Flinders Petrie kuin kukaan muukaan Heliopoliin raunioita tutkinut egyptologi ei ole löytänyt yhtään ilman piirtokirjoituksia olevaa isoa obeliskia sieltä tai muualta Egyptistä. On tietysti mahdollista, että obeliskeja on voinut jäädä ilman piirtokirjoituksia kuninkaan ennenaikaisen kuoleman takia, mutta ainakin HABACHIn mukaan todennäköisemmin roomalaiset keisarit ovat teetättäneet obeliskit Egyptissä varta vasten omaan käyttöönsä.[25] Myös ALFÖLDY kallistuu omassa tutkimuksessaan sille kannalle, että obeliskit eivät olisi muinaisegyptiläisiä.[26] Joka tapauksessa nämä obeliskit ovat varsin vaikuttavia.

Piazza Navonan obeliski (Obelisco Agonale)

Roomalaisilla piirtokirjoituksilla varustetuista obeliskeista, jotka kaikki melko varmasti ovat roomalaisten keisarien teettämiä, Piazza Navonan obeliski on vaaleanpunaisesta graniitista ja sen korkeus on 16,54 metriä. Tämän obeliskin piirtokirjoituksien perusteella lienee melko varmaa, että keisari Domitianus määräsi sen valmistettavaksi Assuanin graniitista ilmeisesti virkaanastujaisiaan varten vuonna 81. Keisarin nimi on mainittu obeliskin piirtokirjoituksissa.[27]

Piazza Navonan obeliski. (Kuva/photo: Kalevi Mikkonen)

Domitianus kaiverrutti obeliskiin omistuskirjoituksen hieroglyfeillä. Hän ei kuitenkaan kaiverruttanut kuvia ja tekstejä täysin egyptiläisen mallin mukaan, vaan hän kuvautti itsensä kahden jumalan välissä, jotka osoittivat kunnioitustaan hänelle uhrilahjoin, päinvastoin kuin Egyptin kuninkailla oli tapana. Obeliski seisoi Iseumissa kaksi vuosisataa, kunnes keisari Maxentius siirrätti sen Circukseen, jonka hän rakenneutti kuolleen poikansa Romuluksen (kuoli vuonna 310) kunniaksi. Circuksen jäännökset ovat vielä näkyvissä Via Appian vieressä. Obeliski pystytettiin Piazza Navonalle vuonna 1651 paavi Innocent X:n aikana. Athanasius Kircher oli löytänyt obeliskin alkuperäisen huippukiven uudelleen vuonna 1650 ja nykyään sen palaset ovat Vatikaanin museossa. Obeliski sijaitsee kuuluisan kuvanveistäjän Gian Lorenzo Berninin suunnitteleman suihkulähteen Fontana dei Quattro Fiumin yhteydessä.[28]

Piazza della Rotondan (Obelisco Macuteo del Pantheon) ja Villa Celimontanan (Obelisco Matteiano di Villa Celimontana) obeliskit

Domitianuksen, joka oli Isis-kultin kannattaja[29], ajalta ovat ilmeisesti myös Piazza della Rotondan ja Villa Celimontanan obeliskit, jotka alkujaan pystytti Ramesses II 1200-luvun eKr. Heliopolikseen. Ne tuotiin Roomaan koristamaan Iseumia eli Isiksen temppeliä. Rotondan obeliski on valmistettu vaaleanpunaisesta graniitista ja se on nykyään 6,34 metriä korkea. Alkuperäisestä korkeudesta puuttuu noin metri. Nykyiselle paikalleen Pantheonin edustalle ja Filippo Barigionin suunnitteleman suihkulähteen keskelle sen pystytti paavi Klemens XI vuonna 1711. Villa Celimontanan obeliski on ainoa Rooman obeliskeista, joka ei sijaitse avoimella aukiolla vaan palatsin muurien suojassa. Obeliskista on säilynyt vain sen yläosa, joka on 2,68 metriä korkea. Palanen sen alaosaa lojui aikoinaan Iseumin raunioissa, mutta se on sittemmin hävinnyt. Villa Celimontanaan obeliskin pystytti vuonna 1582 roomalainen ylimys Mattei. Nykyiselle paikalleen saman huvila-alueen sisällä sen pystytti 1800-luvun alkupuolella huvilan silloinen omistaja espanjalainen Manuel de Godoy.[30]


Piazza della Rotondan obeliski. (Kuva/photo: Kalevi Mikkonen)

Pantheon. (Kuva/photo: Kalevi Mikkonen)

Villa Celimontanan obeliski. (Kuva/photo: Wikipedia:  Creative Commons)

Viale delle Terme di Dioclezianon obeliski (Obelisco Dogali)

Viale delle Terme di Dioclezianon obeliski ja sen pari olivat alunperin myös Ramesses II:n Heliopoliksen temppeliin pystyttämiä. Nekin siirrettiin aikoinaan Rooman Iseumiin. Termen obeliski on 9,25 metriä korkea (nykyään) ja se on valmistettu vaaleanpunaisesta Assuanin graniitista. Nykyiselle paikalleen sen sijoitutti Benito Mussolini vuonna 1924 italialaisten Eritrean Dogalissa vuonna 1887 käydyn taistelun muistoksi. Sen pari on nykyisin Firenzessä.[31]



Piazza della Minervan obeliski (Obelisco della Minerva)

Piazza della Minervan obeliski puolestaan oli Psammetikos II:n pojan kuningas Apriesin ilmeisesti Saisin kaupunkiin pystyttämä. Tämäkin obeliski on vaaleanpunaista graniittia ja se on 5,47 metriä korkea (nykyään). Sitä ei tiedetä, kenen toimesta obeliski tuotiin Roomaan, mutta ei ole epäilystäkään siitä, että se sijoitettiin myös Iseumin pyhäkköön. Nykyiselle paikalleen se sijoitettiin vuonna 1667 paavi Aleksanteri VII:n aikana. Kuvanveistäjä Bernini rakennutti obeliskin jalustaksi elefanttipatsaan.[32]


Piazza della Minervan obeliski. (Kuva: Kalevi Mikkonen)

Pincion Viale dell'Obeliscon obeliski (Obelisco Aureliano di Antinoo Passeggiata del Pincio)

Roomassa oleva Pincion vaaleanpunaisesta graniitista valmistettu obeliski on 9,25 metriä korkea. Sen teetätti keisari Hadrianus (hallitsi 117 - 138) Niiliin hukkuneen ystävänsä Antinooksen muistoksi. Hän rakennutti Roomaan kuolintemppelin, jonne obeliski ehkä sijoitettiin. Hadrianus rakennutti vastaavan temppelin myös Egyptiin, ja nimesi jopa kokonaisen kaupungin, nimeltään Antinoopolis, hänen kunniakseen. Toistaiseksi ei ole pystytty varmuudella selvittämään obeliskin alkuperäistä sijaintipaikkaa. Se on voinut olla siis myös Antinoopoliksen kaupungissa, josta se vasta myöhemmin olisi siirretty Roomaan.[33] 200-luvulla obeliski joka tapauksessa siirrettiin Circus Varianukseen sen spinan koristukseksi. Jossain vaiheessa obeliski hajosi kolmeksi kappaleeksi, kunnes se koottiin uudelleen 1500-luvun lopulla Se oli useiden yksityishenkilöiden omistuksessa kunnes se 1700-luvulla siirrettiin Vatikaaniin ja sieltä paavi Pius VII:n käskystä vuonna 1822 se pystytettiin nykyiselle paikalleen Viale dell’Obeliscolle Pincioon.[34]

Pincion obeliski. (Kuva/photo: Kalevi Mikkonen)

Hadrianuksen teettämä Antinoos-patsas, joka on nykyään Vatikaanin museossa. The statue of Antinous in the Vatican Museum. (Kuva/photo: Kalevi Mikkonen)

Obeliskin pitkähkössä hieroglyfein kirjoitetussa piirtokirjoituksessa Osiris (so. edesmennyt) Antinoos, jolle obeliski oli omistettu, ylisti auringonjumala Herakhtea korkeimmaksi jumalaksi egyptiläiseen tapaan. Myös muita jumalia, erityisesti Niili, joka hedelmöittää pellot tulvillaan, huomioitiin.[35] Auringonjumalan ja Niilin mainitseminen samassa pohjoispuolisen sivun piirtokirjoituksessa voi olla viite siitä, että roomalaisilla oli tiedossa jotain vanhaa perimätietoa obeliskin auringonsiltaan liittyvästä symboliikasta. Antinooksen obeliski oli myös tiettävästi ensimmäinen obeliski, jossa keskeisenä hahmona oli jokin muu Egyptin ulkopuolinen henkilö tai jumala kuin Rooman keisari. Egyptiläisestä tyylistä poiketen Antinoos esiintyy piirtokirjoituksessa ylösnousseena jumalana, joka pyytää Herakhte-jumalaa siunaamaan Hadrianuksen hallinnon. Vaikka teksti on muodoltaan egyptiläistä hieroglyfikirjoitusta, tosin varsin vähän muotoseikkoja kunnioittavaa, sen pääasiallinen sisältö on tyypillistä kreikkalais-roomalaisen ajan tuotetta.

Trinità dei Montin obeliski (Obelisco Sallustiano)

Trinità dei Montin obeliski on vaaleanpunaista graniittia ja sen korkeus on 13,92 metriä. Se sijaitsee Roomassa ns. espanjalaisten portaiden yläpäässä.[36] Siihen on kopioitu Piazza del Popolon obeliskin piirtokirjoitukset IVERSENin mukaan joskus keisarien Commodus (noin vuonna 192) tai Gallenus (noin vuonna 268) välisenä aikana 200-luvulla.[37] Tästäkin obeliskista Ammianus Marcellinus mainitsi sen olevan Augustuksen jälkeiseltä ajalta, mutta tarkkaa aikaa hän ei sanonut.[38] Tämän samoin kuin muidenkin roomalaisaikaisten obeliskien piirtokirjoitukset ja kaiverrukset ovat varsin karkeita ja heikkotasoisia verrattuna alkuperäisiin egyptiläisiin obeliskeihin. Roomassa vaikuttaneen hieroglyfien kaivertajien killan jäsenet eivät ilmeisesti enää olleet kovin hyvin perehtyneet egyptiläisiin obeliskeihin, jolloin heidän kaivertamansa kirjoitusmerkit olivat muodoltaan selvästi egyptiläisistä eroavia. Sensijaan itse kaiverrettu hieroglyfiteksti oli usein sisällöltään varsin lähellä alkuperäistä egyptiläistä traditiota, mikä osoittaa, että tekstin suunnittelijat ainakin olivat perehtyneet egyptiläisiin teksteihin niin hyvin, että pystyivät kääntämään kreikkalaiset tai latinalaiset tekstit egyptin kielelle lähes perinteisellä tavalla.

Tiedetään, että tämä obeliski lopulta pystytettiin Sallustiuksen puutarhaan, jossa sen perustukset ovat vieläkin nähtävissä. Omistajan kuoleman jälkeen puutarhasta tuli valtion omaisuutta. Jossakin vaiheessa obeliski kaatui, mutta ei koskaan joutunut hukkateille. Paavi Pius VI siirrätti sen nykyiselle paikalleen.[39]

Espanjalaiset portaat. The Spanish Steps. (Kuva/photo: Kalevi Mikkonen)

Trinità de Montin obeliski. (Kuva/photo: Kalevi Mikkonen)

Piazza di San Giovanni in Lateranon obeliski (Obelisco Lateranense)

Viimeisin Roomaan pystytetty egyptiläinen obeliski eli ns. Lateraanin obeliski. Se oli Thutmosis III:n 1400-luvulla  eKr. Karnakin Amenin temppeliin pystyttämä. Tämän nykyisin 32,18 metriä korkean ja 455 tonnia painavan jättiläisen siirto Roomaan oli ollut Augustukselle liikaa, mutta kolme sataa vuotta myöhemmin keisari Konstantinus ryhtyi hankkeeseen  ja määräsi sen kuljetettavaksi uuden pääkaupunkinsa Konstantinopolin hippodromille. Sinne asti se ei kuitenkaan koskaan päätynyt. Konstantinuksen poika keisari Konstantius pystytti sen noin vuonna 357 jKr. Rooman Circus Maximukselle, jossa ennestään jo oli Augustuksen pystyttämä obeliski. Tämä oli samalla ensimmäinen obeliski, joka pystytettiin Rooman hyväksyttyä kristinuskon valtakunnan viralliseksi uskonnoksi. Tällöin se symbolisoi roomalaisille kristinuskon voittoa pakanallisuudesta. Ammianus Marcellinus kertoi, että obeliskin huipulle kiinnitettiin pronssinen pallo, joka oli peitetty kullalla. Salama kuitenkin iski palloon, ja se tuhoutui, jonka jälkeen sinne laitettiin pronssinen soihtu, joka myös peitettiin kullalla niin, että se välkehti auringonvalossa kuin oikea soihtu. Ammianus Marcelliuksen mukaan tämän obeliskin kuljettaminen oli ollut erityisen hankalaa puuhaa. Sitä varten oli rakennettu erityisvalmisteinen alus, joka kuljetti obeliskin Tiber-joen suulle ja sieltä kolme kilometriä ylävirtaan Severuksen huvilaan. Sieltä se sitten lopulta kuljetettiin Circus Maximukselle.[40] Tämä Sixtus V:n vuonna 1588 Piazza di San Giovanni in Lateranoon pystyttämä obeliski on valmistusiältään vanhin Roomassa oleva obeliski ja myös suurin.[41]

Piazza di San Giovanni in Lateranon obeliski. (Kuva/photo: Kalevi Mikkonen)

Tämän obeliskin roomalaisessa dekoraatiossa näen kahdenlaista symboliikkaa: Toisaalta sekä pallo että soihtu olivat tässä yhteydessä selvästi kristillisiä symboleja korostamaan kristinuskon voittoa koko maailmassa ja sen toimimista maailman valona. Toisaalta tässä oli paluuta muinaiseen egyptiläiseen tapaan korostaa auringonsäteiden loistoa obeliskin huipulla. Kristinuskon alkuvaiheissa oli usein tapana liittää vanhaa pakanallista symboliikkaa kristillisillä symboleilla uudistettuna kristinuskon symboliikkaan. Näin ajateltiin kansalaisten helpommin omaksuvan uuden uskonnon opit, kun mukana oli ripaus vanhaa. Tähän samaan logiikkaan perustui myös vanhojen pakanallisten kulttipaikkojen korvaaminen kristinuskon symboleilla rakennuttamalla esim. kirkko kyseiselle paikalle. Edelleen myös obeliskin omaksuminen kristilliseksi symboliksi, joka tapahtui lopullisesti 1500-luvulla, perustui samaan ajattelutapaan.

Villa Borghesen puutarhan obeliski (Obelisco del Villa Borghese)

Roomassa on osittain säilynyt myös Villa Borghesen puistoon pystytetty noin kaksimetrinen vaaleanpunaisesta graniitista valmistettu obeliski. Tämän obeliskin alkuperästä ei ole tarkempaa tietoa, mutta se on ilmeisesti myöhemmältä roomalaiskaudelta. Obeliskin runko on kärsinyt pahoja kulumisvaurioita eikä siitä ole erotettavissa kuin neljä taivaansuuntaa ilmoittavaa latinan käsitettä. Obeliskin alkuperäinen huippukivi on kadonnut ja sen tilalle on laitettu jäljennös. Rungon metallikoristeita varten tehtyjen porausreikien perusteella tämän obeliskin alkuperäinen tarkoitus on ollut pelkästään koristeellinen. Itse obeliskin sivuilla ei ole jälkiä piirtokirjoituksista.[42]

Kuten on todettu, Rooman keisarit Augustuksesta alkaen rahtasivat lukuisia obeliskeja Rooman kaupunkiin ja muualle Rooman valtakunnan alueelle. Roomaan on kaiken kaikkiaan arveltu viedyn jopa 48 erikokoista obeliskia ainakin Publius Victorin 1500-luvun alussa ilmestyneen De regionibus urbis -teoksen mukaan, joskaan kaikki eivät varmasti olleet aitoja egyptiläisten tekemiä obeliskeja.[43] Useimmat näistä ovat kadonneet jonnekin aikojen saatossa, mutta jo edellä olevissa kappaleissa käsiteltyjen obeliskien lisäksi muutamista muistakin obeliskeista on kuitenkin jäänyt joitakin kappaleita tai muita viitteitä jäljelle.

Villa Borghesen pieni obeliski. (Kuva/photo: Kalevi Mikkonen)

Kadonneita obeliskeja

Pelkkiä mainintoja ilman mitään konkreettisia jäänteitä ovat Mercatin vuonna 1590 kirjaama tieto, jonka mukaan pieni graniittinen obeliski sijaitsi siihen aikaan Rooman San Pietro in Montorion kirkossa. Andrea Fea puolestaan kirjoitti vuonna 1627, että Campo dei Fiorin Palazzo Orsinin, myöhemmän Palazzo Pion, portailla oli pieni obeliski. Myös Pirro Ligorio kuvasi 1500-luvulta olevassa käsikirjoituksessaan, että lähellä Sant’Angelo in Pescariaa oli muutoin tuntematon obeliski, jonka huipulla oli pronssinen pallo.[44]

Näistä obeliskeista ei ole mitään tarkempaa tietoa, ovatko ne mahdollisesti egyptiläisten kuninkaiden vai roomalaisten keisarien teettämiä monumentteja. Kuitenkin Ligorion piirtämän luonnoksen perusteella näyttäisi, että obeliskissa ei olisi ollut mitään piirtokirjoituksia, joten mielestäni se on ainakin voinut olla roomalaisaikainen obeliski. Ilmeisesti myöhäiseltä roomalaisajalta oleva obeliski on ollut aikoinaan San Bartolomeon kirkon edustalla 1500-luvun loppupuolella. Siinä ei ollut huippukiveä enää jäljellä, mutta pyöreähkön yläosan koristeluissa oli Bernardo Gamuccin vuonna 1569 ilmestyneen teoksen mukaan siivekäs auringonkiekko ja istumassa oleva egyptiläinen kuningas tai jumala sekä joitakin näennäisegyptiläisiä hieroglyfejä, joiden perusteella se todennäköisesti oli roomalaisaikana tehty obeliski. Se lienee tuhoutunut varsin pian Gamuccin kuvauksen jälkeen. Obeliskin kappaleita oli ainakin vielä 1700-luvulla näytteillä kirkon edustalla. Myöhemmissä kaivauksissa on löytynyt joitakin kappaleita, jotka ovat voineet olla obeliskin osia, mutta niiden yhteyttä obeliskiin ei ole voitu varmistaa. Alunperin tämä obeliski on ilmeisesti ollut Isola Tiberinan saarella olevan Aesculapiuksen temppelin edustalla.[45] GORRINGEn mukaan saarelle rakennetut rakennukset oli sijoitettu siten, että niitä ympäröivät muurit olisivat muodostaneet laivan, jonka keskipisteeseen obeliski olisi sijoitettu ikäänkuin mastoksi.[46] Mielestäni todennäköisempää on, että obeliski kuitenkin olisi voinut olla jonkinlainen votiiviobeliski, joka olisi omistettu lääkintätaidon jumalalle auttamaan sairaita parantumaan tai ehkä myös alttariobeliski jumalalle suoritettavia uhreja varten.

Isola Tiberinan saarella olleen obeliskin kappaleita 1700-luvulla Piranesin piirtäminä. Pieces of lost obelisk drawn by Piranesi in 18th century. (Lähde/source: IVERSEN 1968, Fig. 162) 

Vuonna 1693 muuan Pietro Rossini kertoi nähneensä vesijohtoverkoston rakennustöiden yhteydessä maan alla ison obeliskin Giustinianin ja Patrizin palatsien alla. Vasta 1800-luvulla alueella, jossa obeliskin oletettiin sijaitsevan, suoritettiin tutkimuksia, mutta mitään obeliskia ei löytynyt. Alueelta löydettiin kyllä antiikkisen muurin jäänteitä, joka mahdollisesti olisi aiheuttanut Rossinin havainnon. Rossinin lisäksi kukaan muu aikalainen ei nimittäin ole kertonut havainneensa obeliskia.[47] 

Kahdesta roomalaisesta rakennuksesta, Sant’Andrea della Vallen kirkosta ja Palazzo Giustinianista on kummastakin löytynyt iso monoliittinen vaaleanpunaisesta graniitista tehty kappale, jota on käytetty sisäänkäynnin kynnyskivenä. Alberto Cassion vuodelta 1756 olevan teoksen mukaan ne olisivat kappaleita obeliskista, joka olisi löydetty särkyneenä Iseumin lähistöltä. Kirkon kivi on pituudeltaan 4,27 metriä ja palatsin kivi noin 2,9 metriä.[48] Ainakaan Sant’Andrea della Vallen kivessä ei ole näkyvissä mitään merkkejä piirtokirjoituksista, joten se lienee ehkä ollut roomalaisaikaisen obeliskin kappale. Tosin kivi ulottuu oven molemmille puolille, ja sitä on sen laittamisen yhteydessä käsitelty siten, että kiveen on hakattu pieni porras. Mitään tietoa siitä, että onko kiven toisella puolella mahdollisesti piirtokirjoituksia, ei ole. Kappaleen massiivinen koko ja kiven varma egyptiläinen alkuperä kertoisivat kuitenkin, että kyseessä olisi ollut isokokoinen obeliski tai pylväs. Vaikka kivi on jo kauan ollut kynnyskivenä ja siten hankautunut, myös sen pinnan käsittely viittaisi obeliskiyhteyteen.


Isiksen temppelin obeliskin kappale Sant'Andrea della Vallen kirkon ulko-oven kynnyskivenä. The piece of obelisk in front of the door of Sant'Andrea church. (Kuva/photo: Kalevi Mikkonen)

Axumin obeliski (steela)

Roomassa oli myös yksi Etiopian Axumista tuotu ns. obeliski (oikeammin steela), jonka Mussolinin lähettämät italialaiset sotajoukot ryöstivät sieltä vuonna 1937. Tämä monumentti oli 1700 vuotta vanha korkeudeltaan 24 metriä ja painoltaan 160 tonnia. Se sijaitsi sittemmin vuonna 1951 rakennetun YK:n alaisen FAO:n rakennuksen edustalla. Etiopia vaati sen palauttamista takaisin Etiopiaan, jonne se onkin palautettu vuonna 2005 ja pystytetty uudelleen vuonna 2008.

Loppulause

Obeliskeilla on ollut ja on edelleenkin merkittävä asema Rooman kaupunkikuvassa. Vanhan Rooman keisarillisena aikana obeliskeja tuotiin Roomaan useassa eri tarkoituksessa. Keisarien tarkoituksena lienee ollut näyttää jumalallista osaamistaan ja mahtiaan kansalaisille tuottamalla Roomaan muinaisen Egyptin mahtavimpiin muistomerkkeihin kuuluvia obeliskeja ja toisaalta korostaa Rooman kaupungin ainutlaaatuisuutta ja maailmankeskuksen luonnetta niin omille kansalaisille kuin vierailijoillekin. Kaikki tämä merkitsi sitä, että Roomasta on muotoutunut merkittävin yksittäinen paikkakunta, jossa on ehjänä säilyneitä obeliskeja. Edes Egyptissä ei ole enää jäljellä yhtä monta ehjää suurta obeliskia.
__________

LÄHDEJULKAISUT

Breasted 1906, II. James Henry Breasted, Ancient Records of Egypt. Historical documents from the earliest times to the Persian  conquest; collected, edited and translated with commentary by James Henry Breasted, Ph.D., professor of egyptology and oriental history in the University of Chicago. Volume II. The eighteenth dynasty. The University of Chicago Press, Chicago 1906.

LÄHDEKIRJALLISUUS

AMMIANUS MARCELLINUS Ammianus Marcellinus. With an English Translation by John C. Rolfe. In Three Volumes, I. The Loeb Classical Library. Edited by T. E. Page. William Heinemann Ltd, London & Harvard University Press, Cambridge, Mass., First Printed 1935, Revised and Reprinted 1963.

PLINIUS VANHEMPI Pliny. Natural History. With an English Translation in Ten Volumes.  Volume X, Libri XXXVI - XXXVII by D. E. Eichholz. The Loeb Classical Library. No. 419. Edited by E. H. Warmington. Harvard University Press, Cambridge, Massachusetts & William Heinemann Ltd, London, First printed 1962, Reprinted 1971.

STRABON Strabo. The Geography of Strabo. With an English Translation by Horace Leonard Jones, Ph.D., LL.D., in Eight Volumes, II. The Loeb Classical Library. Edited by G. P. Goold, Ph.D. Harvard University Press, Cambridge Massachusetts & William Heinemann Ltd., London, First printed 1923, Reprinted 1949, 1960, 1969, 1988.

TUTKIMUSKIRJALLISUUS

ALFÖLDY 1990 Géza Alföldy, Der Obelisk auf dem Petersplatz in Rom. Ein historisches Monument der Antike. Vorgetragen am 9. Dezember 1989. Carl Winter Universitätsverlag, Heidelberg 1990.      

BUCHNER 1982 Edmund Buchner, Die Sonnenuhr des Augustus. Kirjassa: Labib Habachi, Die Unsterblichen Obelisken Ägyptens mit einem Anhang von Edmund Buchner. Verlag Philipp von Zabern, Mainz am Rhein 1982.

BUCHNER 1996 Edmund Buchner, Ein Kanal für Obelisken. Neues vom Mausoleum des Augustus in Rom. Antike Welt, Vol. 27. 1996.

BUDGE 1990 (1926) E. A. Wallis Budge, Cleopatra’s Needles and Other Egyptian Obelisks. A series of Descriptions of All the Important Inscribed Obelisks, with Hieroglyphic Texts, Translations, etc. Unabridged republication of the edition published by The Religious Tract Society, London 1926. Dover Publications, Inc., New York 1990.

ENGELBACH 1923 R. Engelbach, The Problem of the Obelisks From a Study of the Unfinished Obelisk at Aswan. Illustrated. T. Fisher Unwin Limited, London 1923.

GORRINGE 1882 Henry H. Gorringe, Egyptian obelisks. Fifty-one Full-page Illustrations. Published by the Author, New York 1882.

GRIMM 1994 Alfred Grimm, Die Inschriften des Antinoos-obelisken. Übersetzung und Kommentar von Alfred Grimm. Kirjassa: Der Obelisk des Antinoos. Eine kommentierte Edition. Mit Beiträgen von Alfred Grimm, Dieter Kessler, Hugo Meyer und einer Einführung Antinous and the Greek Renascence. Herausgegeben von Hugo Meyer. Wilhelm Fink Verlag, München 1994.

HABACHI 1988 Labib Habachi, The Obelisks of Egypt. Skyscrapers of the Past. Fourth printing. The American University in Cairo Press, Cairo 1988.

IVERSEN 1968 Erik Iversen, Obelisks in Exile. Volume One. The Obelisks of Rome. G.E.C GAD Publishers, Copenhagen 1968.

LINDSSTRÖM 1931 Anton Lindsström, Kring Obeliskerna i Rom. Första Delen. Antiken. Bröderna Lagerströms Förlag, Stockholm 1931.

MEYER 1994 Hugo Meyer, Zur Geschichte des Obelisken und seiner Bewertung durch die Klassische Altertumswissenschaft. Kirjassa: Der Obelisk des Antinoos. Eine kommentierte Edition. Mit Beiträgen von Alfred Grimm, Dieter Kessler und Hugo Meyer. Herausgegeben von Hugo Meyer. Wilhelm Fink Verlag, München 1994.

NASH 1957 Ernest Nash, Obelisk und Circus. Vortrag, gehalten im Januar 1956 im Deutschen Archäologischen Institut Rom. Mitteilungen des Deutschen Archaeologisschen Instituts Roemische Abteilung. Band 64, 1957. F. H. Kerle Verlag, Heidelberg 1957.

___________


In English: Rome – the city of obelisks

The city of Rome harbours the most standing obelisks in the world. There are seven ancient Egyptian and six ancient Roman obelisks in Rome, and there was also until 2005 an ancient Ethiopian obelisk or stele in Rome.

The Romans used special heavy cargo carriers called obelisk ships to transport the monuments down the Nile to Alexandria and from there across the Mediterranean Sea to Rome. On site, large Roman cranes were employed to erect the monoliths.

The Flaminio Obelisk (Italian: Obelisco Flaminio) is one of the thirteen ancient obelisks in Rome. It is located in the Piazza del Popolo. It is 24 m (67 ft) high and with the base and the cross reaches 36.50 m (100 ft).

The Nineteenth Dynasty Pharaoh Sety I quarried this obelisk from granite quarries in Aswan. Before his death, artists inscribed one face of the obelisk, which Sety intended to erect in the Temple of Re in Heliopolis. Sety's son and successor Ramesses II completed its inscriptions and set it up in Heliopolis; it was brought to Rome in 10 BC by command of Augustus, together with the Obelisk of Montecitorio, and placed on the spina of the Circus Maximus, followed three centuries later by the tallest and largest standing ancient Egyptian obelisk, the Lateran Obelisk. Like most Egyptian obelisks, the Flaminio Obelisk was probably one of a pair, but no trace of its mate has ever been found. In Sety I's dedicatory inscription on one side of the shaft, the king boasts that he would "fill Heliopolis with obelisks."

The Flaminio Obelisk was discovered in 1587, broken into three pieces, together with the Lateran Obelisk; and it was erected in the Piazza del Popolo by Domenico Fontana in 1589, at the command Pope Sixtus V.

The Lateran Obelisk, weighing around 455 tons, was brought to Alexandria  by Constantius II, and brought on its own from there to Rome in 357 to decorate the spina of the Circus Maximus. It was found in three pieces in 1587, restored approximately 4 m shorter by Pope Sixtus V, and erected near the Lateran Palace and basilica of San Giovanni in Laterano in 1588.

The Montecitorio Obelisk was brought to Rome by Augustus in 10 BC with the Flaminio obelisk to form the gnomon of the Solarium Augusti in the Campus Martius. It was found in the 16th century but reburied. Rediscovered and erected by Pope Pius VI in front of the Palazzo Montecitorio in 1792.

The Vatican Obelisk was brought to Rome by Caligula in 37 A.D. for the spina of the Vatican Circus. It was relocated in St. Peter’s Square by Pope Sixtus V in 1586 using a method devised by Domenico Fontana.

The Piazza della Rotunda Obelisk was originally one of a pair at the Temple of Ra in Heliopolis, the other being the now much shorter Matteiano. It was moved to the Temple of Isis near Santa Maria sopra Minerva. It was found in 1373 near San Macuto and erected in Piazza Macuta. It was moved to the front of the Pantheon by Pope Clement XI in 1711 over a fountain by Filippo Barigioni.

The Villa Celimontana Obelisk was originally one of a pair at the Temple of Ra in Heliopolis. It was moved to the Temple of Isis near Santa Maria sopra Minerva. It was found in the 14th century and erected east of Santa Maria in Aracoeli on the Capitoline. It was moved to Villa Celimontana after Michelangelo redesigned the square in the late 16th century. It was lost again and fragments of it were rediscovered and re-erected in 1820.

The Piazza della Minerva Obelisk was originally one of a pair from Sais. It was brought to Rome by Diocletian for the nearby Temple of Isis. It was found in 1655 and erected in 1667 by Pope Alexander VII on an Elephant base by Gian Lorenzo Bernini, behind the Pantheon in Piazza della Minerva. The other of the pair is in Urbino. The height of this obelisk is 5.47 meters.

The Viale delle Terme di Diocleziano Obelisk was originally one of a pair from Heliopolis, the other now in the Boboli Gardens in Florence. It was moved to the Temple of Isis in Rome. It was found in 1883 by Rodolfo Lanciani near Santa Maria sopra Minerva. Now commemorates the Battle of Dogali, and moved to its present site in 1924 by Benito Mussolini.

The Piazza Navona Obelisk was a copy commissioned by Domitian and erected at the Temple of Serapis. It was moved to the Circus of Maxentius by Maxentius. It was erected on top of the Fontana dei Quattro Fiumi by Bernini in 1651.

The Piazza del Quirinale Obelisk was originally erected on the eastern flank of the Mausoleum of Augustus, paired with the Esquiline obelisk. It was found in 1527. It was erected by Pope Pius VI in 1786 on the Quirinal Hill.

The Piazza dell’Esquilino Obelisk was originally erected on the western flank of the Mausoleum of Augustus, paired with the Quirinale obelisk. It was found in 1527 and erected in 1587 by Pope Sixtus V behind Santa Maria Maggiore.

The Trinità dei Monti Obelisk above the Spanish Steps was an Aurelian copy, although smaller, of the Flaminio obelisk of Ramses II in the Piazza del Popolo, for the Gardens of Sallust. It was found in 1734. Finally it was erected in 1789 by Pope Pius VI.

The Pincian Hill Obelisk was commissioned by Hadrian and erected in Tivoli for the tomb of Antinous. It was moved to Rome by Elagabalus to decorate the spina of the Circus Varianus. It was found in the 16th century near the Porta Maggiore. It was then first moved to the Palazzo Barberini, then to the Vatican by Pope Clement XIV and finally erected on the Pincian by Pope Pius VII in 1822.

The small obelisk in the gardens of Villa Borghese is probably Roman origin.

All in all there were at least 48 obelisks, not all Egyptian origin, in Rome according to Publius Victor who wrote a book De regionibus urbis at the beginning of 16th century. Most of them have not survived to modern times but fragments of some of them can be found in Rome.

There was also an Ethiopian obelisk or stele in Rome, the Obelisk of Axum, 24 metres, placed in the Piazza di Porta Capena. It had been taken from Axum by the Italian Army during the Italian occupation of Ethiopia in 1937. It was returned to Ethiopia in April 2005 and erected there in 2008.


Vuonna 1831 pystytetyt Villa Borghesen puiston sisäänkäynnin egyptiläisittäin tehdyt koristeobeliskit. Modern obelisks (1831) in Rome in the entrance of Villa Borghese park. (Kuva/photo: Kalevi Mikkonen)






LÄHDEVIITTEET:

[1] ”Imperaattori Augustus, jumalallisen Caesarin poika, Pontifex maximus, imperaattori 12:nnen, konsuli 11:nnen ja tribunaalisen vallan haltija 14:nnen kerran, alistettuaan Egyptin Rooman kansan alaisuuteen, omisti (obeliskin) lahjana Auringolle.”  E. A. Wallis BUDGE 1990 (1926), s. 222; Erik IVERSEN 1968, s. 142.
[2] ”...usum ad deprendendas solis umbras dierumque ac noctium ita magnitudines.” Plin. XXXVI.XV. 72.
[3] Edmund BUCHNER 1982, s. 240 - 242.
[4] Géza ALFÖLDY 1990, s. 63 - 65 ja Abb, 14.
[5] IVERSEN 1968, s. 142 – 160.
[6] IVERSEN 1968, s. 65 – 75.
[7] Labib HABACHI 1988, s. 131.
[8] ALFÖLDY 1990, s. 54 - 67.
[9] Plin. XXXVI.15.74
[10] HABACHI 1988, s. 71 - 72; Breasted 1906, II, § 369, § 372 ja § 376. ENGELBACH 1923, s. 87.
[11] IVERSEN 1968, s. 19 – 46.
[12] Mausoleumi rakennettiin vuonna 28 eKr.
[13] HABACHI 1988, s. 135.
[14] IVERSEN 1968, s. 49 - 50.
[15] Strab. V.3.8.
[16] Amm. Marc. XVII.4.16.
[17] BUCHNER 1996, s. 161 - 168 ja Abb. 3 ja 15.
[18] IVERSEN 1968, s. 47.
[19] Plin. XXXVI.14.69.
[20] IVERSEN 1968, s. 50 – 51 ja 122 – 123.
[21] ALFÖLDY 1990, s. 63 – 65.
[22] IVERSEN 1968, s. 49 - 50.
[23] Roomassa oli vielä ainakin Trajanuksen aikana erityinen rekisteröity virallinen korporaatio nimeltään ”hieroglyfien kaivertajat” (hieroglyfoi). IVERSEN 1968, s. 80, viite 3.
[24] IVERSEN 1968, s. 16.
[25] HABACHI 1988, s. 130 - 131.
[26] ALFÖLDY 1990, passim.
[27] HABACHI 1988, s. 141.
[28] IVERSEN 1968, kuva 39a-d.
[29] Anton LINDSSTRÖM 1931, s. 69.
[30] IVERSEN 1968, s.106 – 114.
[31] IVERSEN 1968, s. 174 – 177.
[32] IVERSEN 1968, s. 93 – 100.
[33] HABACHI 1988, s. 144; Hugo MEYER 1994, s. 11 - 20; IVERSEN 1968, s. 161 - 163.
[34] IVERSEN 1968, s. 166 - 173.
[35] Alfred GRIMM 1994, s. 31 - 39; LINDSSTRÖM 1931, s. 80 - 81.
[36] HABACHI 1988, s. 139.
[37] IVERSEN 1968, s. 128.
[38] Amm. Marc.  XVII.4.16.
[39] IVERSEN 1968, s. 128 – 138.
[40] Amm. Marc. XVII.4.15.
[41] IVERSEN 1968, s. 55 – 64.
[42] IVERSEN 1968, s. 182 ja kuvat 169 - 173.
[43] LINDSSTRÖM 1931, s. 103; IVERSEN 1968, s. 178.
[44] IVERSEN 1968, s. 178.
[45] IVERSEN 1968, s. 179 - 181; LINDSSTRÖM 1931, s. 102 - 108.
[46] Henry H. GORRINGE 1882, s. 136.
[47] Ernest NASH 1957, s. 254 - 257.
[48] IVERSEN 1968, s. 181.

Yaxchilán ja Bonambak - mayakaupungit Meksikon viidakossa © Kalevi Mikkonen 2025 Vuonna 1991 Meksikon matkalla pääsin tutustumaan Chiapasin ...