sunnuntai 2. helmikuuta 2020

Sammallahdenmäen muinaisjäännösalue 


© Kalevi Mikkonen 2020 


Rauman lähellä sijaitseva Sammallahdenmäen (ent. Huiluvuori) muinaisjäännöskokonaisuus käsittää 36 pronssi- ja varhaismetallikautista hautaröykkiötä 700 metrin matkalla kallioharjanteella ja kangasmaastossa. Röykkiöalue kuuluu Unescon maailman-perintökohteisiin. Kohde sijaitsee Huittinen–Rauma -tieltä 1,5 km pohjoiseen.

Kohteessa on useita erilaisia pronssikautisia röykkiötyyppejä. Röykkiöitä on monenlaisia: matalia, pyöreitä, pikkuröykkiöitä, suuria kekomaisia hiidenkiukaita ja pyöreitä kehäröykkiöitä. Osa niistä on rakennettu ns. kylmämuuraustekniikalla. Useissa on jäänteitä paasiarkuista. Lisäksi paikalla on neliskulmainen hautaröykkiö, ns. Kirkonlaattia. Alueen pohjoiskulmassa oleva latomus on epäsäännöllinen kivistä koottu nelikulmio, vastakkaiset sivut pareittain 19,2 m ja 16,8 m ja 15 m ja 18,8 m, vailla varsinaista reunakehää. Latomuksen korkeus reunoilta on 0,5 m, keskeltä kivikerros on ohuempi. Tutkimuksissa latomuksesta todettu rakenne oli 10–40 cm korkea, 3,5 m pitkä paasiseinä. Kaivaustulokset eivät anna selvää viitettä siitä, että kysymyksessä olisi hauta. Kirkonlaattian tapaista hautaa ei tunneta muualta Suomesta, ja sen muoto on poikkeuksellinen koko Skandinavian alueelta.

Paikan toinen erikoisuus on soikea, pitkänomainen ja vallimainen röykkiö ns. "Huilun pitkä raunio". Röykkiön muoto on peräkkäisten laajennusten tulosta: sisäseinät, pohjakivien erilainen sijoittelu, kivimateriaalin erot sekä pohjamaan erilaisuus eri osissa selittyvät parhaiten otaksumalla, että kyseessä on kolme rakennusvaihetta.

Arkeologisia kaivaustutkimuksia tehtiin paikalla ensimmäisen kerran vuonna 1891, jolloin tutkittiin kolme röykkiötä. Volter Högman avasi "Kirkonlaattian" vuonna 1891. Hän löysi yhden paasista muodostetun seinämän, jonka tulkitsi haudan jäänteeksi. Mitään merkkejä vainajasta ei kuitenkaan löytynyt, joten muinaisjäännös voi olla jokin muukin rituaalinen rakennelma. 

Esineitä röykkiöistä ei ole löydetty. Seuraavan kerran Sammallahdenmäen röykkiöitä tutkittiin kesällä 2002. Tutkittavaksi valittiin kahdeksan röykkiötä eri puolilta kallioaluetta. Kuudesta röykkiöistä löytyi palanutta ihmisen luuta, joten niihin on tehty polttohautauksia. Yhden röykkiön sisällä oli kaksi kivipaasista tehtyä arkkua, joista toisesta löytyi palaneiden luiden lisäksi pronssisen sarjarannerenkaan katkelma. 

Haudoista löytyneistä palaneista luista on tehty radiohiiliajoitukset. Niiden perusteella vanhimmat Sammallahdenmäen hautaröykkiöistä ajoittuvat pronssikauden alkuun ja keskivaiheille (n. 1300 - 1000 eKr.), noin kolmen ja puolen tuhannen vuoden taakse, jolloin alue on sijainnut merenlahden rannalla. Nuorin hautaus on tehty vasta rautakauden alussa (n. 170 eKr. - 82 jKr.) yli tuhat vuotta myöhemmin. Aikaisemmin puhtaasti pronssikautisena kalmistona pidetty Sammallahdenmäki on siis ollut hautapaikkana vielä rautakaudella. Tämä on todiste alueen katkeamattomasta asutuksesta pronssikaudelta rautakauteen. Röykkiöiltä avautuu hieno näköala Saarnijärvelle, joka vielä pronssikautena oli merenlahtena. 

______________


In English: Sammallahdenmäki's ancient remains in Rauma area in Finland

Sammallahdenmäki's (former Huiluvuori) ancient remains consist of 36 bronze and early metal burial mounds within 700 meters of rocky ridges and terrain. The mound is a UNESCO World Heritage Site. The property is located 1.5 km north of the Huittinen – Rauma road.

There are several different types of Bronze Age mounds - shallow, round marshes, large comical charcoal stumps and round mounds, and shallow marshes of the pre-Roman Iron Age. In addition, there is a rectangular burial ground, the so-called Kirkonlaattia. The Latomus is an irregular stone rectangle with opposite sides in pairs of 19.2 m, 16.8 m and 15 m and 18.8 m, without the actual perimeter. The height of the Latomus at the edges is 0.5 m, the middle layer is thinner. The structure found in the studies was 10-40 cm high, 3.5 m long flagstone wall. The excavation results do not give a clear indication that this is a tomb. Another specialty of the place is the oval, elongated and domed mound, "The Long Ruin of the Flute".

Archaeological excavations were first conducted on site by Volter Högman in 1891, when three mounds were explored. No items from the mounds have been found. The next time, the mounds of Sammallahdenmäki were studied in summer 2002. Eight mounds from different parts of the cliff were selected for investigation. Six of the mounds found burnt human bones, so they have been buried. Inside one of the mounds were two stone-made chests, one containing a fragment of a bronze bracelet besides burnt bones.

Burned bones found in the tombs have been radio-carbonated. On this basis, the oldest Sammallahdenmäki barrows scheduled for the beginning of the Bronze Age and the middle of it, behind about three and a half thousand years. The burial of the youngest took place only at the beginning of the Iron Age more than a thousand years later. The Sammallahdenmäki (hill), formerly considered a purely Bronze Age cemetery, was still a tombstone during the Iron Age. This is proof of the uninterrupted settlement of the area from the Bronze Age to the Iron Age. The boulders offer a magnificent view of Lake Saarnijärvi, which was still a bay during the Bronze Age. 

______________

Lähteet/Sources:

Museovirasto/Finnish National Board of Antiquities:

Omat tutkimukset/My own research.














Kaikki kuvat: © Kalevi Mikkonen 2020 

Yaxchilán ja Bonambak - mayakaupungit Meksikon viidakossa © Kalevi Mikkonen 2025 Vuonna 1991 Meksikon matkalla pääsin tutustumaan Chiapasin ...