Temple Church: temppeliritarien kirkko Lontoossa
© Kalevi Mikkonen 2024
Temple Church on Temppeliherrojen ritarikunnan 1100-luvulla Englannin päämajakseen rakentama pyörökirkko Lontoon Cityssä Fleet Streetin ja Thames-joen välisellä alueella. Alue tunnetaan edelleen The Templen nimellä.
Kirkko on ehkä Englannin ensimmäinen goottilainen rakennus. Kirkko oli temppeliherrojen käytössä varmuudella vuonna 1163, luultavasti kuitenkin jo toukokuussa 1161, jolloin he myivät edellisen talonsa Holbornissa.
Champagnelainen ritari Hugo Paynsilainen (Hugues de Payens) perusti Temppeliherrain ritarikunnan (Pauperes commilitones Christi Templique Solomonici, "Kristuksen ja Salomon temppelin köyhät ritarit") Jerusalemissa vuosina 1118 – 1119. Järjestö levisi apotti Bernhard Clairvaux’laisen tuella kaikkialle Eurooppaan, mukaan lukien Lontooseen 1140-luvulla. Temppeliherrain ritarikunta oli hyvin voimakas Englannissa ja siihen ja sen tukijoihin kuului arvohenkilöitä kuninkaista alkaen.
Temppeliherrain ritarikunta oli ensimmäinen hengellisistä ritarikunnista, ja sen säännöt ja organisaatio olivat esikuvana useille muille ritarikunnille. Ritarikunta sai nopeasti paljon uusia jäseniä ja suuria maa- ja rahalahjoituksia, joten se alkoi nopeasti vaurastua ja levitä kaikkialle Eurooppaan. Ritarikunnan jäsenet jakaantuivat sittemmin neljään ryhmään:
- ritarit, jotka muodostivat raskaan ratsuväen
- asemiehet, jotka muodostivat kevyen ratsuväen ja jotka värvättiin alemmasta säädystä kuin ritarit
- talonpojat, jotka huolehtivat ritarikunnan maaomaisuudesta
- kappalaiset, jotka huolehtivat ritarikunnan hengellisistä tarpeista.
Ritarikunta rakensi Lontoon Temple Churchistä pyörökirkon Jerusalemin Pyhän haudan kirkon mallin mukaisesti. Kirkkoon kuului suuren pyöreän laivan lisäksi nykyistä pienempi kuori. Seinillä oli värikkäitä kivipäitä ja maalattuja ruutuja, pylväistä roikkui lippuja ja sisäkatto oli päällystetty metallilevyillä, jotka heijastivat kynttilöiden valoa. Kuori oli erotettu laivasta kuoriaidalla ja sinne pääsivät vain papit; ritarikunnan maallikkoveljet osallistuivat jumalanpalveluksiin päälaivassa, joka toimi myös heidän kokouspaikkanaan. Jerusalemin patriarkka Heraclius pyhitti Temple Churchin Marialle 10.2.1185.
_(14579114747).jpg)
(Kuvat: Kalevi Mikkonen 1993)
Ranskan kuningas Filip IV Kaunis (ranskaksi Philippe le Bel) (hallitsi 1285 – 1314), joka oli yhdestoista Kapetingien hallitsijasuvun kuningas. Temppeliritarien hallinnassa oli niin Ranskassa kuin Lähi-idästä Brittein saarille asti hallinnassaan laajoja maa-alueita, kirkkoja, maatiloja ja muita rakennuksia. Temppeliherrojen kerrottiin jo keski-ajalla hallinneen myös erittäin suuria raha- ja kultavarantoja. Filip IV Kaunis oli velkainen hallitsija ja ilmeisesti hän oli lainannut rahaa myös temppeliritareilta. Hän myös pelkäsi ritarien sotilaallista mahtia ja ilmeisesti uskoi sen olevan uhka hänen vallalleen. Filip IV Kaunis pyrki myös ritarikunnan jäseneksi, mutta häntä ei jostain syystä hyväksytty, joten sekin arvovaltatappio kaihersi hänen mielessään. Temppeliritarien tuhoaminen oli vain yksi Filip IV:n juonista, joilla hän yritti täyttää kruunun rahakirstut kullalla. Rahasta oli tullut Filipille pakkomielle, eikä hän kaihtanut kierojakaan keinoja sitä haaliessaan. Aiemmin hän oli kiristänyt Ranskan juutalaisilta rahasakkoja täysin perusteettomasti ja karkottanut heidät Ranskasta.
.jpg)
Häntä pidettiin häikäilemättömänä hallitsijana jopa aikana, jolloin useimmat kuninkaat kiduttivat ja murhasivat surutta alamaisiaan oman etunsa nimissä. Jumalaisesta näytelmästä tunnettu italialainen runoilija Dante Alighieri nimitti Filipiä ”Ranskan rutoksi”, sillä hän piti tätä yhtä julmana ja tappavana kuin paiserutto.
Filip IV suunnitteli salaista samalle päivämäärälle suunniteltua iskua kaikkiin Ranskassa sijainneisiin temppeliritarien omistuksiin. Hän antoi joukoilleen määräyksen vangita kaikki ritarit perjantaina 13.10.1307. Tästä johtuu vielä nykyisinkin käytössä oleva sanonta 13. päivän perjantaista epäonnen päivänä. Guillaume de Nogaret’n johtamat joukot suorittivat salaisen operaation ja pidättivät useimmat Ranskan alueella olleet temppeliherrat. Seuranneessa oikeudenkäynnissä, jossa käytettiin kiduttamalla saatuja todisteita, noin 50 temppeliherraa poltettiin roviolla. Heitä syytettiin kerettiläisyydestä, sodomiasta ja moraalittomuudesta.
Myös järjestön suurmestari Jacques de Molay tuomittiin roviolle vuonna 1314. De Molay olisi varmaan pystynyt pakenemaan monien muiden ritarien tavoin, mutta ilmeisesti hän katsoi velvollisuudekseen puolustaa ritarikunnan mainetta tulevissa oikeudenkäynneissä. Samalla kun isku tehtiin, temppeliherrojen hallinnassa ollut omaisuus takavarikoitiin. Temppeliherrat olivat kuitenkin saaneet jostain tietoa tulevasta iskusta ja raha- ja kultavarannot ja heidän arkistonsa siirrettiin La Rochellen satamasta laivoilla turvaan jonnekin päin maailmaa. Näitä rikkauksia ja arkistoja ei ole koskaan löydetty. Ranskassa oleva maaomaisuus ja rakennukset jäivät toki Filipin käsiin.
Filipin käskyvallassa ja Avignonin vankeudessa ollut paavi Klemens V lakkautti Temppeliherrain ritarikunnan Filip IV:n painostuksesta vuonna 1307. Noudattaen paavin antamaa määräystä, joskin hidastellen, Englannin kuningas Edvard II kielsi temppeliherrojen toiminnan Englannissa ja otti Temple Churchin haltuunsa. Hän päätyi luovuttamaan sen johanniitoille, jotka olivat pitkään tehneet yhteistyötä temppeliherrojen kanssa. Johanniitat vuokrasivat Templen alueen kahdelle lakimiesten ammattikunnalle, joista alettiin käyttää nimitystä Inner ja Middle Temple, joiden yhteishallinnassa se yhä on. Ammattikunnat sopivat Temple Churchin käytöstä keskenään. Rakennusta muokattiin voimakkaasti 1600- ja 1800-luvuilla, ja se kärsi pahoja vaurioita toisen maailmansodan pommituksissa, mutta korjattiin sodan jälkeen. Kirkko on suojeltu vuonna 1950.
