Palenquen maya-kaupunki Meksikossa
© Kalevi Mikkonen 2024 (kaikki valokuvat: Kalevi Mikkonen, jollei toisin mainittu)
Palenque on maya-intiaanien sademetsään rakentama raunioitunut kaupunki ja arkeologisesti merkittävä alue Chiapasin osavaltiossa Meksikossa lähellä Usumacinta-jokea. Kulttuurille ja Meksikon ja Guatemalan alkuperäisasukkaille annettu nimi maya tuli käyttöön jo Kolumbuksen ajalta, kun hän kohtasi neljännellä matkallaan rannikkoseutuja tutkiessaan intiaaneja, jotka kertoivat olevansa kotoisin Maiam -nimisestä maasta.
Alue ei ole parhaiten säilynyt maya-kaupunki tai yhtä suuri kuin esimerkiksi Tikal, mutta useat alueelta tehdyistä arkkitehtonisista ja patsaslöydöistä on luokiteltu hienoimmiksi säilyneiksi esimerkeiksi maya-taiteesta, kuten sen arkkitehtuuri, veistokset ja kaiverrukset. Palenque kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon, johon se valittiin vuonna 1987.
Mayakaupungin nimi oli ollut Lakam´ha eli "iso vesi" tai "leveä vesi". Temppeleitä ympäröi sademetsä, jossa on lukuisia lähteitä ja vesiputouksia sekä koskia. Metsässä voi tavata tukaaneja, oselotteja ja meluapinoita. Lakam’ha oli ollut klassisen kauden mayojen B'aakal-kaupunkivaltion pääkaupunki. B'aakal tarkoittaa luuta.
Palenquen varhaishistoriasta on vain vähän tietoja, erityisen heikosti tunnetaan kaupungin historia esiklassiselta kaudelta (n. 1000 eKr. – 250 eKr.). Löydökset tuolta ajalta ovat vähäisiä. Varhaisen klassisen kauden 250–400 ajalta on löydetty keramiikkaa erityisesti alueen länsiosasta. Vaikka tietoja on vähän, vasta vain pieni osa Palenquesta on tutkittu, joten todisteita varhaishistoriasta voi olla vielä löytämättä. Kaupunki oli kuitenkin sen varhaisvaiheissa vielä pieni ja hajanaisesti asutettu.
Palenquen tallennettu historia alkaa varhaisimman mainitun kuninkaan, K'uk' Bahlamin ajalta. Hän tuli valtaan mayojen aikamerkinnän 8.19.15.3.4 1 Kan 2 Kayabin mukaan, eli 10. maaliskuuta vuonna 431 jKr. Sitä seurasi lähes keskeytymätön kuninkaiden peräkkäisyys 800-luvun loppuun asti. Kolmea ensimmäistä varhaista hallitsijaa kuvaavissa kirjoituksissa heidät mainitaan tuntemattomalta Tok Tahn -nimiseltä paikalta tulleina hallitsijoina ennen kuin he muuttivat Lakam'haan/Palenqueen. Palenque alkoi 400-luvulla kehittyä alueelliseksi keskukseksi, mutta 500-luvun lopulla se kärsi pahoin sodassa itäisiä ja koillisia vanhempia kuningaskuntia vastaan.
Palenque, kuten kaikki Maya-kaupunkivaltiot, harjoitti jatkuvaa poliittista ja taloudellista kilpailua naapureidensa kanssa muodostaen liittoutumia, sotien, laajentaen vaikutusvaltaansa mahdollisuuksien mukaan ja supistuen tappion kohdatessa. Se kärsi sarjan varhaisia tappioita voimakkaalta Kaan-valtakunnaln taholta, mikä johti rappeutumisen ja epäjärjestyksen ajanjaksoon. Nämä tappiot tapahtuivat vuonna 599 jKr. kuningatar Yohl Ik'nalin hallinnassa ja vuonna 611 jKr. kuningas Ajen Jol Matin aikana.
Myöhäisellä klassisella kaudella Palenquen kuninkaaksi nousi vuonna 615 nuori K’inich Janaab’ Pakal (Pakal Suuri), joka hallitsi kuolemaansa vuoteen 683 asti. Hän tuli kuninkaaksi 9.9.2.4.8 5 Lamat 1 Mol, eli 26. heinäkuuta 615 jKr. Hän palautti Palenquen tunnetuksi ja rakensi siitä suuren poliittisen ja taloudellisen voimanpesän. Hän hallitsi lähes 68 vuotta, ja hänen pitkän hallituskautensa aikana rakennettiin monet nykyään nähtävät monumentaaliset rakenteet. Tämä Pakalin hallitusaika oli Palenquen kulta-aikaa.
Pakalin rakennuttamasta kaupungin osasta tuli sen keskeisin alue. Hänen poikansa ja seuraajansa jatkoivat alueen rakentamista.
Viimeinen hieroglyfimaininta Palenquesta on vuodelta 799, jolloin kuninkaaksi nousi Wak Kimi Janaahb’ Pakal III. Tuolloin kaupungin merkitys oli jo romahtanut. Virkaanastujaiset tallennettiin vain pieneen astiaan, kun aiemmin niistä oli kirjoitettu kalkkikivisissä tableteissa. Tämän jälkeen paikka alkoi jyrkästi rappeutua, ja se hylättiin joskus ennen 1100-lukua, siis kauan ennen espanjalaisten tuloa.
Teorioiden mukaan muiden maya-kaupunkien tavoin myös Palenquen väestöllinen kuormitus lisääntyi yli alueen kantokyvyn 700-luvulla. Vuoden 800 jälkeen alueelle ei rakennettu uusia seremoniallisia rakennuksia. Maanviljelysväestö eli alueella muutaman sukupolven ajan, mutta sittemmin kaupunkia ympäröivä sademetsä kasvoi umpeen ja peitti alleen rakennukset. Alue oli hyvin harvaan asuttua espanjalaisten saapuessa 1500-luvulla. Palenque on levittäytynyt laajalle alueelle. Arkeologisen alueen 1 780 hehtaarin alalta on löydetty 1 400 rakennusta, joista vain noin kymmenesosaa on tutkittu.
Kun kävin Palenquessa vuonna 1991, raivatun ja kunnostetun alueen reunoillakin näkyi viidakon peitossa olevia portaikkoja ja muita rakennusten osia, joita on sittemmin kaivettu esille. Alueen kaivaukset jatkuvat edelleen ja sademetsän kätköistä löytyy uusia rakennuksia ja arkeologisia löytöjä, erityisesti lidar-tekniikan avulla.
Ensimmäisenä eurooppalaisena paikalla vieraili isä Pedro Lorenzo de la Nada vuonna 1567. Paikalliset kutsuivat aluetta tuolloin nimellä Otolum, "tukevien talojen maa". Kääntäessään nimen espanjaksi de la Nada antoi alueelle nimen Palenque, joka suomentuisi "linnoitukseksi". Sittemmin lähelle rakennettu kaupunki Santo Domingo del Palenque sai nimensä muinaisen seremoniallisen pääkaupungin mukaan.
Tiedot alueen raunioista alkoivat hiljalleen levitä, ja ne saivat myös monia tutkimusmatkailijoita kiinnostumaan alueesta. Maya-rauniot ja erityisesti Palenque saivat laajaa huomiota, kun tutkimusmatkailija John Lloyd Stephens ja taiteilija Frederick Catherwood vierailivat siellä 1840 ja julkaisivat alueesta kauniisti kuvitetun teoksen.
Palenque on yksi tutkituimmista maya-kohteista. Useat tärkeät löydöt, jotka koskevat mayaglyfi- tekstien tulkintaa, ja jotka perustuvat siellä löydettyihin lukuisiin kaiverrettuihin kirjoituksiin, ovat paljastaneet paljon tietoa alueen historiasta sekä paremman ymmärryksen maya-kulttuurista yleensä.
Meksiko on 1920-luvulta lähtien tutkinut Palenqueta melkein jatkuvasti. Kuuluisinta meksikolaista retkikuntaa veti Alberto Ruz Lhuillier, joka johti kaivauksia 1949–1958. Hänen ryhmänsä kaivoi neljän vuoden ajan läpi kivikasan, joka oli ”Piirtokirjoitusten temppelin” sisällä olevan pyramidin portaikossa. He läpäisivät sen 15. kesäkuuta 1952 ja löysivät koskemattoman haudan. Vaikka tutkijat eivät vielä tunnistaneet sitä kuninkaan haudaksi, myöhemmin todistettiin, että Ruz Lhuillier ja kumppanit löysivät K’inich Janaab’ Pakalin leposijan. Ruz Lhuillierien hauta on myös Palenquessa. Jokin aika sitten löydettiin Pakalin haudan alta kivin vuorattu vesitunneli. On oletettu, että kerran vedellä täytetty tunneli on saatettu rakentaa kuljettamaan Pakalin henkeä alamaailmaan.
Valitettavasti Pakalin hauta ei ole enää vierailijoiden käytettävissä, vaikka museossa on haudasta tehty upea rekonstruktio. Kun itse kävin paikalla vuonna 1991, pääsy pyramidin sisällä olevaan hautapaikkaan oli vielä sallittu. Syvällä pyramidin alaosassa olevaan hautapaikkaan menivät jyrkät, hieman niljakkaat portaat ja sisällä oli kuuma kuin saunassa.
Silloin vuonna 1991 Palenquessa kuvattiin ranskalais-kanadalais-meksikolaista TV-sarjaa Tarzanista. Palenquen viidakko sai toimia Afrikkana. Tarzania esitti Wolf Larson -niminen heppu ja Janea Lydie Denier -niminen ranskalaisneitonen. Kuvausryhmä ja näyttelijät asuivat samassa Hotel Mision Palenquessa kuin minäkin. Pitkähiuksinen blondi Tarzan kuulemma viihtyi usein hotellin baarissa nauttien virvokkeita. Televisiosarjaa esitettiin vuosina 1991–1994. Tässä versiossa Tarzan esitettiin vaaleana ympäristönsuojelijana, ja Jane muuttui ranskalaiseksi ekologiksi. Myös Suomen televisiossa sarja nähtiin 1990-luvulla.
Palenquessa sattui myös mielenkiintoinen valoilmiö, kun iltasella ihmettelin hotellihuoneessani, kun ulkona yhtäkkiä tapahtui kirkkaita valonväläyksiä. Menin ulos katsomaan, ja koko taivas oli valtavien ja kirkkaiden salamojen valaisema. Mitään ääntä ei kuulunut eikä vettä satanut. Ilmiö oli suorastaan aavemainen. Kyseessä olivat ns. elosalamat tai kalevantulet suomalaisittain, jotka välähtivät sen verran kaukana, että mitään ääntä ei kuulunut. Elosalamat tarkoittavat näkyviä salamaniskuja, jotka tapahtuvat niin kaukana, että ne eivät kuulu. Salamanisku kuuluu enimmillään noin 15 km:n päästä, joten elosalamat ovat tätä kauempana. Salamaniskut näkyvät myös valonkajastuksena pilvissä. En ole koskaan sitä ennen tai sen jälkeen nähnyt noin huikeaa valoshowta!
Piirtokirjoitusten temppeli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti