Egypti ja muut muinaiset kulttuurit

Chichén Itzá

© Kalevi Mikkonen 2024

Chichén Itzá on kuuluisin ja parhaiten kunnostettu esikolumbiaaninen arkeologinen alue ja historiallinen kaupunki Jukatanin niemimaalla Meksikossa Yucatánin osavaltiossa. Sen rakentamisen aloittivat mayat. Se on Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluva arkeologinen alue. Tämä on Meksikon tunnetuin ja vierailluin arkeologinen kohde.

Chichén Itzá (suomeksi Itzan kaivon suu) on historiallisesti yhdistetty Itza-mayojen aikaan. Se oli Jukatanin tärkein alue myöhäisklassisena aikana 600 – 1250 jKr. Se pysyy tänä päivänäkin. Sen pyhä kaivo (Cenote Sagrado) oli pyhiinvaelluskohde vielä kauan Espanjan valloituksen jälkeen.

Kartta: HJPD/GNU Free Documentation License

Useimpien arkeologien mukaan mayat rakensivat alueen ensimmäiset merkittävät asutukset. Keraamiset todisteet viittaavat varhaiseen kauteen, joka alkoi esiklassisesta keskiajasta (800 – 300 eKr.). Myöhäisklassisella kaudella (600 – 900 jKr.) oli jo muurattuja rakenteita. Monet näistä rakenteista sisältävät glyfitekstejä, joissa mainitaan hallitsija nimeltä K'ak u Pakal (Tulikilpi), ja ne ovat peräisin 800-luvun lopulta. Toinen lordi, Lajchan Akbal (Kaksitoista pimeyttä), on hiljattain tunnistettu useista Castillo Viejon kirjoituksista. Kaiken kaikkiaan yli 64 nimettyä henkilöä on tunnistettu kirjoituksista.

Luultavasti noin vuonna 987 tolteekkikuningas Quetzalcoatl (mayakielellä Kukulcán) valtasi Chichén Itzán ja teki siitä pääkaupunkinsa. Tolteekkikulttuuri sulautui alueen mayakulttuuriin saaden vaikutteita myös keskisestä Meksikosta ja Puuc-kulttuurista. Sotaisat tolteekit tunnetaan ihmisuhreistaan ja Chichén Itzá oli uhrausrituaalien näyttämönä.

Chichén Itzá oli voimakas kaupunkivaltio, joka hallitsi laajaa aluetta Jukatanin niemimaalla. Sen kaupalliset ja poliittiset suhteet olivat laajat, mikä toi paitsi tavaroita myös muita vaikutteita jopa Keski-Meksikosta. Nämä tavarat ja ideat saapuivat sinne sekä maitse että meritse, ja Isla Cerritosin pohjoisrannikolla sijaitseva kohde oli sen tärkein satama. Chichén Itzá oli jo taantumassa alueellisena pääkaupunkina, kun Mayapan alkoi nousta valtaan noin 1250 jKr. Chichén Itzá muuttui pelkäksi rituaalipaikaksi ja kaupunki hylättiin vähitellen.

Vuonna 1531 espanjalainen konkistadori Francisco de Montejo valtasi kaupungin. Varhaisin maininta Chichén Itzásta on fransiskaanipappi Diego de Landalta 1500-luvun puolivälin tienoilta. Ensimmäisen merkityksellisen tallennetun vierailun tälle kohteelle tekivät tutkimusmatkailijat John Lloyd Stephens ja Frederick Catherwood 1840-luvulla. Heidän kirjansa maya-kaupungeista olivat suosittuja 1800-luvulla ja ovat kiinnostavaa luettavaa vielä nykyäänkin. Heidän kirjansa, jotka olen lukenut, ovat: Incidents of Travel in Yucatán 1 & 2 ja Incidents of Travel in Central America, Chiapas and Yucatán.

Kuvia Chichén Itzásta: Kaikki kuvat © Kalevi Mikkonen.

Kuvat vuodelta 1991.

Kukulcánin pyramidi:

Kukulcánin pyramidi (tunnetaan myös tolteekkien nimellä Quetzalcoatl) on Chichén Itzán suurin ja tärkein seremoniarakennus. Varhaiset espanjalaiset kutsuivat sitä El Castilloksi, tarkoittaen linnaa. Pyramidi, joka on 25 metriä korkea, ei kuitenkaan muistuta linnaa, vaan sitä käytettiin uskonnollisiin ja tähtitieteellisiin tarkkailutarkoituksiin. Pyramidi rakennettiin vuosien 1000 – 1200 välisenä aikana suoraan aikaisempien temppelien perustalle. Pyramidin arkkitehtuuri antaa tarkkaa tietoa maya-kalenterista ja on suunnattu kevät- ja syyspäiväntasauksen merkitsemiseksi. Nelipuolisen rakenteen jokaisella puolella on portaikko, jolla on yhdeksänkymmentäyksi askelmaa, jotka yhdessä yläosan jaetun askelman kanssa muodostavat 365 päivän eli yhden vuoden lukumäärän. Porraskäytävä jakaa sen yhdeksän tasoa kahtia, jolloin saadaan luku 18 – kalenterivuodessa oli kahdeksantoista 20-päiväistä kuukautta. Pyramidin jokaisella fasadilla on 52 litteää paneelia, jotka merkitsevät mayojen kalenterin 52 kalenterikierron vuotta. Joka kevät- ja syyspäiväntasauksen aikana maalis- ja syyskuussa alueelle kerääntyy paljon väkeä, koska silloin auringonvalon osuessa pohjoisen porraskäytävän sivulle, se muodostaa näkymän kiemurtelevasta käärmeestä (käärmeen päät on kaiverrettu portaikon alapäähän).Temppelikammion sisäpuolella on Chac Mool -patsas (se kuvaa ihmishahmoa kallistuessaan pää ylöspäin ja kääntyen toiselle puolelle pitäen tarjotinta vatsan yläpuolella. Siellä on myös jaguaarin muotoinen valtaistuin, joka oli maalattu punaiseksi ja siihen oli upotettu jadepaloja.

Caracol -observatorio:

Chichén Itzán observatorio on nimeltään El Caracol (etana espanjan kielellä), koska siinä on sisäportaat, jotka kiertyvät ylöspäin kuin etanankuori. Ensimmäinen rakenne luotiin todennäköisesti 9-luvun lopun siirtymäkaudella ja koostui suuresta suorakaiteen muotoisesta alustasta, jonka portaat olivat sen länsipuolella. Lavan yläpuolelle rakennettiin korkea pyöreä torni, jossa oli vankka alaosa, keskiosa, jossa oli kaksi pyöreää galleriaa ja kierreportaat ja havaintokammio yläosassa. Myöhemmin pyöreä ja sitten suorakaiteen muotoinen alusta lisättiin. Pyöreä, samankeskisesti holvattu Caracol rakennettiin uudelleen useita kertoja käytön aikana sen tähtitieteellisen havainnointikapasiteetin tarkentamiseksi. Caracolin ikkunat osoittavat pää- ja väli-ilmansuuntiin, ja ne mahdollistivat Venuksen, Plejadien, auringon ja kuun sekä muiden taivaallisten kappaleiden liikkumisen seuraamisen.

Sotureiden temppeli:

Sotureiden temppelin alue rakentuu suuresta porrastetusta pyramidista, jonka etupuolella ja reunoilla on veistettyjen pylväiden rivit, jotka kuvaavat sotureita. Tämä temppeli on samanlainen temppeli kuin tolteekkien-pääkaupungissa Tulassa ja osoittaa kulttuurikontaktia näiden kahden alueen välillä. Chichén Itzán temppeli rakennettiin kuitenkin suuremmassa mittakaavassa. Pyramidin huipulla pyramidin temppelin sisäänkäyntiä kohti johtavien portaiden yläosassa on Chac Mool, jonka temppeli on ollut aikaisemmin paikalla. Laajalla temppelialueella on muitakin pienempiä temppeleitä eri jumaluuksille ja sivustoilla kaiketi puukattoa kannatelleet pylväsrivistöt.

Pelikenttä:

Alueella on kahdeksan pallopelien pelikenttää, joista suurin Gran Juego de Pelota on kooltaan 166 x 68 metriä. Pelivälineenä oli kumipallo ja kaiverrusten mukaan pelaajat käyttivät lonkkiaan pitääkseen pallon ilmassa mahdollisimman pitkään. Pisteitä saatiin, kun pallo meni kivirenkaiden läpi ja vastustajien pelaajien alueelle. Aiemmin uskottiin, että pelin häviäjät uhrattiin, mutta tutkijat ovat ehdottaneet myös uusia teorioita. Joidenkin mielestä voittajajoukkueen kapteeni uhrattiin, koska joukkueen voitto teki hänestä sopivan uhrin jumalille. Isolla pelikentällä on myös akustinen ominaisuus. Sanat, jotka pehmeästi kuiskataan suuren pallokentän toisessa päässä, ovat selvästi kuultavissa toisessa päässä ja yksi pallokentän keskustassa tehtävä taputtelu tai huuto tuottaa yhdeksän erillistä kaikua.

Pyhä lähde eli Cenote sacrado:

Cenote Sagrado on 60 metriä leveä ja vajaat 30 metriä metriä syvä luonnollinen lähde, johon on aikojen kuluessa uhrattu sateenjumalalle paljon nuoria tyttöjä ja myös miehiä. Uhrattavat kävivät ennen seremoniaa saunassa puhdistautumassa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Saunan paikka on edelleen lähteen reunalla. Itse tilaisuudessa uhri sidottiin liikuntakyvyttömäksi koruilla ja hienoilla kankailla ennen kuin hänet työnnettiin veteen. Uhrattavaksi joutuminen oli tytölle suuri kunnia. Cenote Sagrado oli pyhiinvaelluspaikka muinaisille maya-ihmisille, jotka etnohistoriallisten lähteiden mukaan tekivät uhrauksia erityisesti kuivuuden aikana. Arkeologiset tutkimukset tukevat tätä, sillä cenoten pohjalta on löydetty tuhansia esineitä, kuten kultaa, veistettyjä jade-esineitä, kopaalia, keramiikkaa, piikiviä, obsidiaania, simpukoita, puuta, kumia, kankaita sekä lapsien ja miesten luurankoja.