Memnonin kolossit: Amenhotep III:n kuolintemppelialueen jäänteet 

Luxorin länsipuolella

© Kalevi Mikkonen 2025

Egyptin matkoillani kävin myös tätä nähtävyyttä katsomassa. Yksi muinaisen Egyptin jännittävistä muistomerkeistä sijaitsee Al Qurnan lähistöllä. Memnonin kolossit ovat kaksi Luxoria vastapäätä Niilin länsirannalla sijaitsevaa, farao Amenhotep III:ta esittävää kivistä patsasta. Ne ovat lähes ainoa jäännös Amenhotep III:n n. 1350 eKr. rakennuttamasta jättimäisestä kuolintemppelistä, ja ne kohoavat n. 18 metrin korkeuteen ja painavat 720 tonnia kukin. Patsaat ovat istuvassa asennossa kasvot itään, Niiliä kohti. Kolme lyhyempää hahmoa on kaiverrettu etuvaltaistuimelle hänen jalkojensa rinnalle: nämä ovat hänen vaimonsa Tiye ja äitinsä Mutemwiya. Amenhotep III:n nilkkojen välissä on ollut tuntematon tytär, mutta se on tuhoutunut. Sivupaneelit kuvaavat Niilin jumala Hapia.

Memnonin kolossit vuonna 1989. Ylläolevat kuvat: Kalevi Mikkonen.

Muodottomiksi turmeltuneiden kolossien tehtävänä oli aikanaan vartioida temppeliä sen edustalla. Nenättöminä, ilman silmiä, korvia ja suuta kolossin hahmot ovat istuneet siinä vuosisatoja, valitellen kenties, kuten roomalainen kävijä Petronianus on kaivertanut sen perustaan, niitä vääryyksiä, joiden kohteeksi ne ovat joutuneet persialaisvalloittaja Kambyses II:n toimesta. Kerran ulottui kivetty viertotie yli 300 metriä kolosseista taaksepäin, ja sen vierellä oli patsas- ja sfinksipareja. Kaikki tämä on mennyttä. Aikanaan tämä temppelikompleksi oli muinaisen Egyptin suurin ja ylellisin. Silloin, kun kävin siellä vuonna 1989, alue oli vielä jokseenkin kunnostamaton ja aivan vieressä oli viljelyalueita. Temppelialueella ei silloin ollut muita sinne myöhemmin löydettyjä ja uudelleen pystytettyjä patsaita.

Kolossit on valmistettu kvartsiittihiekkakivilohkoista, jotka louhittiin el-Gabal el-Ahmarissa (lähellä nykyistä Kairoa) ja kuljetettiin 675 km maata pitkin Thebesiin (Luxoriin). Kivien uskotaan olevan liian raskaita, jotta niitä olisi kuljetettu ylävirtaan Niilillä. Nämä kaksi kolossia ovat noin 15 metrin etäisyydellä toisistaan. Patsaiden koon ansiosta ne näkyvät jopa lähes 20 km:n päästä. Molemmat patsaat ovat melko vaurioituneet, ja vyötärön yläpuolella olevia piirteitä ei voida tunnistaa. Etelän puoleinen patsas koostuu yhdestä kivestä, mutta pohjoisen patsaassa on suuri halkeama alaosassa ja vyötärön yläpuolella viisi kivikerrosta. Nämä ylemmät tasot koostuvat erityyppisestä hiekkakivestä, ja ne ovat seurausta myöhemmästä jälleenrakennusyrityksestä, joka on ilmeisesti Rooman keisari Septimius Severuksen (hallitsi 193–211) vuonna 199 teettämä.

Kreikkalaisen maantieteilijän Strabonin (n. 64/63 eKr. – n. 24 jKr.) mukaan pohjoisempi patsaista vahingoittui maanjäristyksessä vuonna 27 eKr., jolloin sen vyötärön yläpuolinen osa irtosi. Sen jälkeen se alkoi pitää "laulavaa" ääntä joka aamu auringonnousun aikoihin aina tunnin tai kahden sisällä auringonnoususta, yleensä heti aamunkoitteessa, mikä todennäköisesti johtui lämpötilan vaihteluista ja patsaan rakoon kertyneen sumun haihtumisesta. Syntyi uskomus, jonka mukaan tämän äänen kuuleminen tuotti kuulijalleen onnea, ja sen vuoksi paikalle saapui runsaasti vierailijoita. Tämä ääni kuitenkin lakkasi, kun keisari Septimius Severus kunnosti patsaan.

Saksalaisen egyptologin Karl Richard Lepsiuksen (1810–1884) retkikunnan piirros 1850-luvulta. Kuva: Public domain.

Antonio Beaton valokuva n. vuodelta 1860. Kuva: Public domain.

John Beasly Greenen valokuva vuodelta 1854. Kuva: Public domain.

Patsaissa on 107 roomalaisen aikakauden kirjoitusta kreikaksi ja latinaksi, jotka on ajoitettu vuosille 20–250 jKr. Rooman aikaisista 107 kirjoituksesta 61 on kirjoitettu kreikaksi, 45 latinaksi ja yksi on kaksikielinen teksti. Monet näistä pohjoisimman patsaan kirjoituksista viittaavat kreikkalaiseen mytologiseen kuningas Memnoniin, jota patsaan silloin – virheellisesti – luultiin edustavan. Mm. keisari Hadrianus (hallitsi 117–138) vieraili paikalla.

Patsaissa on kaiverruksia ja tekstejä ja alunperin ne oli maalattu väreillä. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Pian sen rakentamisen jälkeen temppeli tuhoutui maanjäristyksessä, jonka Armenian seismologian instituutti ajoitti noin vuoteen 1200 eKr., minkä seurauksena vain kaksi valtavaa kolossia sisäänkäynnin luona säilyi edelleen pystyssä. Niitä tuhosi edelleen maanjäristys vuonna 27 eKr., minkä jälkeen roomalaiset rakensivat ne osittain uudelleen. Amenhotep III oli sijoittanut temppelin osittain Niilin tulva-alueelle yrittääkseen täyttää keinotekoisen järven kolossin edessä. Lisäksi tämän järven toimi vesisäiliönä ja esti temppeliä tulvimasta kokonaan korkeiden tulvien aikana. Tämä idea ei kuitenkaan toiminut suunnitellusti ja vuosisatojen aikana Niilin tulvat kuluttivat temppelialuetta ja sen pääasiassa savitiilistä rakennetun muurin perustuksia. Myöhemmät hallitsijat kierrättivät temppelialueen osia omiin rakennuksiinsa ja siten lähes koko temppelialue kolosseja lukuun ottamatta hävisi.

Napoleon Bonaparten Egyptin retken piirroksia Description de l´Égypte -kirjassa. Kuvat: Public domain.

Vuoden 1200 eKr. maanjäristys avasi myös lukuisia kuiluja maahan, mikä tarkoitti, että monia patsaita haudattiin, jotkut koskemattomassa kunnossa. Armenialais-saksalainen arkeologi Hourig Sourouzian on kaivanut niitä esille ja restauroinut. Toistaiseksi neljä patsasta on pystytetty uudelleen, joista kahdeksan odottaa uudelleen pystyttämistä, kun taas noin 200 patsasta tai patsaan kappaletta on Luxorin museossa, joista osa on esillä, osa varastossa odottamassa konservointia.

Vuonna 2014 kaksi jättiläismäisen kokoista uutta faraopatsasta sijoitettiin temppelialueelle. Nämäkin patsaat esittävät farao Amenhotep III:tta. Ne löydettiin 2011 useina palasina.

Pystytetyt patsaat on arkeologien mukaan pystytetty alkuperäisille paikoilleen faraon kuolintemppeliin, Niilin länsirannalle.

 – Maailma tunsi tähän asti kaksi Memnonin kolossia, mutta tästä lähtien tunnemme neljä Amenhotep III:n kolossia, arkeologi Hourig Sourouzian sanoi patsaiden paljastamisen yhteydessä.

– Patsaat olivat maanneet palasina pelloilla vuosisatojen ajan. Luonnon tuhoavat voimat, kuten maanjäristykset, olivat vahingoittaneet niitä. Myöhemmin myös vesi, suola ja vandalismi ovat vahingoittaneet niitä, Sourouzian huomautti.

Nämä patsaat on veistetty punaisesta kvartsiitista. Ne ovat monoliitteja, eli ne on hakattu yhdestä kivestä.

 

Kolossi esiintyy myös laivayhtiön Memnon -nimisen purjelaivan korttimainoksessa n. vuonna 1850. Kuva: Public domain.

Egyptiläinen postimerkki, jossa kolossit kuvattuna.