Bolivian muinaiset keskukset: Tiwanaku ja Puma Punku

© Kalevi Mikkonen 2025

Tiwanaku

Yksi upeimmista paikoista, missä olen maailmanmatkoillani vieraillut, on Bolivian Tiwanaku, joka sijaitsee Titicaca-järven etelärannikon lähellä Altiplanolla, meren pinnasta 3 850 metrin korkeudessa Ingavin maakunnassa, La Pazin departementissa. Vierailin siellä vuonna 1987. Alue sijaitsee niin korkealla merenpinnan tasolta, että jopa hengittäminen on hivenen työlästä saati liikkuminen. Suurin osa alkuperäisestä muinaisesta kaupungista, joka rakennettiin pääosin savitiilestä, on peitetty nykyajan rakennuksilla. Seremoniakeskuksen monumentaaliset kivirakennukset ovat kuitenkin säilyneet suojelluilla arkeologisilla alueilla ja ne on nykyaikana rekonstruoitu vastaamaan alkuperäistä näkymää. Rekonstruointi ja alueen kaivaukset jatkuvat edelleen.

Tiwanakun keskusaukio eli Kalasasaya. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Keskusaukiolle menevä portaikko.

Keskusaukion patsas.

Kivimuurin vesikouruja?

Sivuportaikko keskusaukiolle.

Toinen sivuportaikko keskusaukiolle. Kuvat: Kalevi Mikkonen.

Googlen satelliittikuva Tiwanakun alueesta nykyisin.

Tiwanaku-kulttuurin henkinen ja poliittinen keskus alkoi pienenä asutuskeskuksena, joka myöhemmin kukoisti suunnitelluksi kaupungiksi vuosien 400 ja 900 jKr. välillä.  Ensimmäisenä aluetta perinpohjaisesti tutki itävaltalaissyntyinen, Etelä-Amerikkaan jo 23-vuotiaana muuttanut insinööri ja tutkimusmatkailija Arthur Posnansky (1873–1946). Asetuttuaan Boliviaan Posnansky matkusti toistuvasti Bolivian ja Perun ylängöillä etsien, kuvaillen ja tutkien inkojen ja inkoja edeltäneiden kansojen arkeologisia kohteita. Hän oli erityisen kiinnostunut Titicaca-järven rannikkovartioilta ja saarilta löydetyistä kohteista. Näiden tutkimusten tulokset julkaistiin kirjoissa, kuten The Islands of Titicaca and Koati ja Rasas y monumentos prehistoricos del Altiplano Andino. Tästä tutkimuksesta Bolivian senaatti myönsi hänelle kultamitalin vuonna 1905, ja hänestä tuli myöhemmin Kansallismuseon johtaja. Hän kirjoitti myös kirjoja Etelä-Amerikan maantieteestä ja etnologiasta. Hän luennoi arkeologisista aiheista Berliinissä, Frankfurt am Mainissa, Nürnbergissä ja Treptowissa Saksassa. Saksan hallitus myönsi hänelle saavutustensa tunnustuksena professorin arvonimen vuonna 1914.

Pääteoksessaan Tihuanacu, the Cradle of American Man, osat I ja II vuodelta 1945, ja osat III ja IV postuumisti vuodelta 1957, Posnansky ajoitti alueen peräti maailman vanhimmaksi rakennetuksi keskukseksi. Hänen mukaansa keskus oli rakennettu jo n. 15000 eKr. ja se oli ensimmäinen Etelä-Amerikan suurista kulttuureista. Posnanskyn tutkimukset tehtiin 1910 – 1940-luvuilla ja hän ehdotti, että kaupunki rakennettiin jääkaudella ennen suurta tulvaa. Hän päätyi tähän johtopäätökseen, koska hän löysi sieltä ihmisluurankoja hyvin läheltä kalojen jäänteitä ja vesikasvien fossiileja, jotka normaalisti kasvavat järven syvyyksissä. Nykyarkeologit ovat pääsääntöisesti hylänneet tämän teorian, joskin Tiwanakun iän määritteleminen ei ole yksiselitteisen selvää ja Tiwanakun rakentamisesta on edelleen esitetty varhaisempaan aikaan kuuluvia teorioita.

Posnanskyn teoksessa olevat valokuvat, yksityiskohtaiset kuvaukset rakenteista ja piirtokirjoituksista, huolellisesti laaditut kartat ja lukuisat valokuvat muodostavat kuitenkin vielä nykyisinkin erittäin arvokkaan historiallisen tallenteen paikasta. Posnanskyn ajatukset siitä, että Tiwanaku oli täysimittainen kaupunki, jossa oli suuri pysyvä väestö, eikä vain kausiluonteisesti asuttu seremoniakeskus, ja että sen hylkääminen oli seurausta esihistoriallisesta ilmastonmuutoksesta, ovat periaatteessa laajalti hyväksyttyjä. Tämä kirja ja hänen henkilökohtaiset ponnistelunsa vaikuttivat myös merkittävästi paikan lopulliseen säilyttämiseen aikana, jolloin se oli erittäin pahasti vaurioitunut laiminlyönnin, kivenlouhinnan ja ryöstelyn vuoksi.

Kivestä tehty Kalasasayan malli, jota rakentajat ovat käyttäneet sen suunnittelussa. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Posnanskyn Tiwanakun läheltä löytämä sama mallikivi. 

Portaikko.

Maanalainen huoneisto.

Pääviemäri.

Kalasasayan alue ennen alueen rekonstruointia.

Tiwanakun kylän kirkkoon ja moniin muihin rakennuksiin on surutta käytetty alueen muinaisjäänteiden kiviä. Kuvat: Arthur Posnansky/Public domain.

Tiwanakun kulttuurin keskus on rakennettu vaikuttavista, tarkasti veistetyistä tuhansista kivistä ja varustettu monimutkaisella maanalaisella salaojitusjärjestelmällä, joka kontrolloi sadevesien virtausta.

Kaupungin julkista ja uskonnollista tilaa muokkaavat useat arkkitehtoniset rakenteet, jotka vastaavat eri kulttuurisia kehityskausia: puoliksi maanalainen temppeli, Kalasasayan temppeli, Akapanan pyramidi ja hieman kauempana sijaitseva Puma Punkun pyramidikeskus. Tämä arkkitehtoninen kompleksi heijastaa aikakauden monimutkaista poliittista rakennetta ja sen vahvaa uskonnollista luonnetta. Tiwanakun vaikuttavin monumentti on Akapanan pyramidi. Se on pyramidi, jossa oli alun perin seitsemän päällekkäistä tasannetta, joiden kiviset tukimuurit kohosivat yli 18 metrin korkeuteen. Näistä vain alin ja osa yhdestä väliseinästä on säilynyt ehjänä. Tutkimukset ovat osoittaneet, että se oli alun perin verhoiltu hiekkakivellä ja andesiittikivellä ja sen päällä oli temppeli. Sitä ympäröivät erittäin hyvin säilyneet salaojituskanavat. Pienen puoliksi maanalaisen temppelin seinät koostuvat 48 punaisesta hiekkakivestä tehdystä pilarista. Seiniin on upotettu monia kivisiä päitä, jotka ehkä symboloivat aiempaa tapaa paljastaa voitettujen vihollisten irtileikatut päät temppelissä. Näissä kivipäissä, jotka olen itsekin paikan päällä nähnyt, on arveltu myös kuvatun erirotuisten ihmisten päitä, mikä sinänsä olisi varsin merkillistä.

Akapana kuvattuna viereisen pyramidin päältä.

Akapanan kivimuuria ja kivipäitä.

Akapanan sisällä olevat kivisteelat. Kuvat: Kalevi Mikkonen.

Posnanskyn löytämiä kivipäitä, joita on myöhemmin laitettu Akapanan muuriin. Kuvat: Arthur Posnansky/Public domain.

Akapanan pohjoispuolella on Kalasasaya, suuri suorakaiteen muotoinen avoin temppeli, jonka uskotaan olleen käytössä mahdollisesti observatoriona, mutta todennäköisesti myös muuhun tarkoitukseen tehtynä. Sinne johtaa seitsemän askelman portaat itäisen muurin keskellä. Sisällä on kaksi veistettyä monoliittia ja monumentaalinen Auringonportti, yksi Tiwanakun taiteen tärkeimmistä esimerkeistä. Se on tehty yhdestä andesiittilaatasta, joka on leikattu muodostamaan suuri oviaukko, jonka molemmilla puolilla on syvennyksiä. Oviaukon yläpuolella on koristeellinen bareljeefifriisi, joka kuvaa ilmeisesti keskellä olevaa jumaluutta, joka seisoo porrastetulla tasanteella yllään koristeellinen päähine ja pitelee sauvaa kummassakin kädessään. Jumaluutta reunustavat rivit antropomorfisia lintuja, ja paneelin alareunassa on sarja ihmiskasvoja. Kokonaisuutta on tulkittu ehkä hieman kyseenalaisestikin maatalouskalenteriksi.

Tiwanakun kuuluisa Aurinkoportti. Kuvat: Kalevi Mikkonen.

Haljennut Aurinkoportti ennen sen korjaamista. 

Aurinkoportin kuvioita. Kuvat: Arthur Posnansky/Public domain.

Tämän kaupungin asukkaat hioivat rakennustyömaille tarkoitettujen erilaisten kivimateriaalien veistämisen ja kiillotuksen tekniikkaa, mikä yhdessä arkkitehtonisen teknologian kanssa rikastutti monumentaalisia tiloja.

Kaupungin taloudellinen perusta näkyi viljelysmaiden kautta. Niiden kastelutekniikka mahdollisti eri kulttuurien helpon sopeutumisen kohtalaisen vaikeisiin ilmasto-olosuhteisiin. Keinotekoiset terassit ovat tärkeä panos maatalouteen ja mahdollistivat kestävän viljelymuodon ja siten Tiwanakun kulttuurin kehityksen. Seuraavat sivilisaatiot omaksuivat nämä innovaatiot, ja ne levisivät aina inkojen valtioon asti.

Tämän ylämaan tasangon väestön sosiaalista dynamiikkaa tukivat vahvat uskonnolliset elementit, jotka ilmenevät monipuolisessa tyyliteltyjen, zoomorfisten ja antropomorfisten kuvien ikonografiassa. Tiwanakun hallinnon alaisuudessa laajalle alueelle perustettiin monia kaupunkeja ja siirtokuntia. Arkeologien arvion mukaan Tiwanakun poliittinen valta-asema alkoi heikentyä 1000-luvulla, ja sen imperiumi romahti 1100-luvun alkupuoliskolla.

Tiwanaku-kulttuurin henkinen ja poliittinen keskus on yksi Etelä-Amerikan Andien alueen tärkeimmistä esi-inka-ajan kaupungeista. Keskus oli voimakkaan, useita vuosisatoja kestäneen imperiumin pääkaupunki, jolle oli ominaista uusien teknologioiden ja materiaalien käyttö arkkitehtuurissa, keramiikassa, tekstiileissä, metalleissa ja korunvalmistuksessa.

Kivipaaseja Kalasasayan vierestä.

Jonkin rakennuksen friisi?

Vuonna 1987 vielä esiin kaivamattoman ison pyramidin seinärakennelmaa. Kuvat: Kalevi Mikkonen.

Puma Punku

Puma Punku. Kuva: Wikipedia Commons/Brattarb.

Puma Punkun alue Googlen satelliittikuvassa.

Puma Punku (aimara- ja ketšuakielillä 'Puuman portti') on arkeologien arvion mukaan 500-luvulla rakennettu T-muotoinen ja strategisesti sijoitettu ihmisen tekemä pengerretty kukkula, jossa on upotettu sisäpiha ja monumentaalinen rakennelma huipulla. Se sijaitsee lähellä Tiwanakua ja se, kuten Tiwanakukin, on nimetty Unescon maailmanperintökohteeksi. Harmillisesti en tuolla ehtinyt käydä, koska oli jo kiire päästä linja-autolla sotilaiden vartioimien lukuisien tarkastuspisteiden ohitse Perun puolelle. Bolivia on aina ollut poliittisesti varsin epävakaa valtio lukuisine vallankaappauksineen eikä tuolloinkaan poliittinen tilanne ollut ihan vakaa.

Puma Punku on kokoelma aukioita ja ramppeja, joiden keskipisteenä on tasannekumpu. Kauan sitten tämä monumentaalinen rakennelma aivan kuin räjähdyksen aiheuttamana rapistui tai tuhoutui, ja siitä on jäljellä vain rauniot.

Siellä on useita miniatyyriportteja, jotka ovat täydellisiä kopioita aikoinaan seisseistä täysikokoisista porteista. Näiden miniatyyriporttien lisäksi alueen monumentaalisiin rakennuksiin on todennäköisesti integroitu (tai aiottu) aikoinaan ainakin viisi porttia (ja useita miniatyyriportteja). Puma Punkun perustusta tuki jopa kahdeksan andesiittiporttia. Sieltä löydettiin viiden andesiittiportin palasia, jotka ovat hieman samantapaisia ​​ kuin Auringonportin vastaavat.

Puma Punkun salaperäisiä raunioita.

Puma Punkun kiveen hakattu pienoismalli fasadin rakenteista. 

Rekonstruktio Puma Punkusta.

Rekonstruktio fasadista.

Posnanskyn piirroksia Puma Punkun elementeistä. Kuvat: Arthur Posnansky/Public domain.

Puma Punku koostuu muuraamattomasta läntisestä sisäpihasta, muuraamattomasta keskellä olevasta esplanadista, kivellä päällystetystä pengerretystä tasanteesta ja muurien ympäröimästä itäisestä sisäpihasta. Alueella on vieläkin jäljellä erityisen, jopa millimetrien, tarkkaa kivenkäsittelyä, jossa on täydellisen suorakulmion muotoisia leikkauksia ja täydellisen sileäksi kiveen koverrettuja ympyrän muotoisia käytäviä ja monia muita kuten jättimäisten andesiitista tehtyjen palapelin palasten muotoisia rakennuselementtejä, jotka sopivat täydellisesti toisiin samanlaisiin elementteihin. Yksi Puma Punkun omituisimmista puolista on nämä H-muotoiset palikat, jotka näyttävät olevan suunniteltu lomittumaan yhteen kuin jättimäinen palapeli. Nämä kivet sopivat yhteen äärimmäisen tarkasti – lähes kuin nykyaikaisen rakennusprojektin esivalmistetut osat. Vuosikymmenten tutkimuksesta huolimatta Puma Punku on edelleen ratkaisematon arvoitus. Miten massiiviset kivet leikattiin ja kuljetettiin? Alue sijaitsee niin korkealla, ettei siellä kasva edes puita, joten perinteisiä puisia teloja ei ole ollut käytettävissä. Minkälaisella teknologialla ne on tehty? Puma Punkun rakenteen tarkkuus, mittakaava ja monimutkaisuus herättävät vakavia kysymyksiä sen rakentaneiden ihmisten teknologisista kyvyistä. Tiwanaku-kansa ei jättänyt jälkeensä yksityiskohtaisia ​​kirjallisia kertomuksia tai tietoja Puma Punkun tai Tiwanakun alueen rakentamisesta.

Huippuaikoinaan Puma Punkun uskotaan olleen "käsittämättömän ihmeellinen", koristeltu kiillotetuilla metallilaatoilla, kirkkaanvärisillä keramiikka- ja kangaskoristeluilla, ja siellä vierailivat asuihin pukeutuneet kansalaiset, koristeellisesti pukeutuneet papit ja eksoottisiin koruihin pukeutunut eliitti. Nykyinen ymmärrys tästä kokonaisuudesta on rajallista sen iän, kirjallisten lähteiden puuttumisen ja rakenteiden nykyisen rapautumisen vuoksi, joka on kärsinyt aarteenetsinnästä, ryöstelystä, kiven louhinnasta rakennuskiveksi ja rautatiesepeliksi sekä luonnollisesta rapautumisesta.

Perimätietojen mukaan Tiwanakun ja Puma Punkun uskotaan olevan paikka, jossa maailma luotiin.