Chan Chan –muinainen kaupunki ja Huaca del Dragón Perussa

© Kalevi Mikkonen 2025

Chan Chan

Yksi erittäin mielenkiintoinen kohde Perun matkallani oli Trujillon kaupungin lähellä sijaitseva Chan Chan. Chan Chan oli Chimorin kuningaskunnan pääkaupunki. Se oli Etelä-Amerikan yksi suurimpia kaupunkeja esikolumbiaanisella aikakaudella. Chan Chanin arvellaan syntyneen chimú-intiaanien toimesta noin vuonna 850 jKr. Chan Chanin väkiluvuksi arvioitiin 40 000–60 000 ihmistä. Se oli suurimmillaan 1200–1400 luvuilla jKr. Se on nykyään arkeologinen kohde La Libertadin departementissa viisi kilometriä Trujillosta länteen Perussa.

Chan Chan sijaitsee Moche-laakson suulla ja oli historiallisen Chimorin imperiumin pääkaupunki vuosina 900–1470. Chimorin valtakunta luhistui vuonna 1470, jolloin inkavaltakunta hallitsijansa Pachacuti Inca Yupanquin (1438–1471/72) johdolla valloitti kaupungin ja koko chimújen valtakunnan. Inkojen valloitettua chimú-heimon Chan Chanin asema hiipui. Vuonna 1535 jKr., Francisco Pizarro perusti espanjalaisen Trujillon kaupungin Chan Chanin lähelle. Vaikka Chan Chan ei enää ollutkaan vilkas pääkaupunki, se oli edelleen tunnettu suurista rikkauksistaan, ja siksi espanjalaiset ryöstivät sen. Osoitus chimú-heimon suuresta vauraudesta näkyy espanjalaisten 1500-luvun luettelosta Chan Chanin hautakammiosta ryöstetyistä esineistä. Esineiden arvoksi merkittiin silloin valtaisa 80 000 peson arvoinen kulta-aarre.

Chan Chan sijaitsee erityisen kuivalla alueella Pohjois-Perun rannikkoaavikolla. Koska alueella ei sada paljon, Chan Chanin tärkein suolattoman veden lähde on Andien pintavaluntoja kuljettavat joet. Moche- ja Chicama-joet tarjosivat aikoinaan monimutkaisen kastelujärjestelmän noin 80 kilometriä pitkän kanavan kautta ja pitivät yllä Chan Chanin ympäristöä Chimú-sivilisaation kukoistuksen aikana.

Chan Chanin kaupunki oli 20 neliökilometrin laajuinen ja sen tiheä, kuuden neliökilometrin kokoinen kaupunkikeskusta sisälsi ylellisiä ciudadeloja. Ciudadelat olivat suuria arkkitehtonisia mestariteoksia, joissa oli aukioita, varastotiloja ja kuninkaallisten hautausmaita. Koska alemmat luokat olivat usein käsityöläisiä, joiden rooli valtakunnassa oli metalli- ja kangastuotteiden valmistaminen, monia heidän pienistä asunnoistaan käytettiin työpajoina. 

(Nämä kuvat: Public domain)

Muodoltaan kolmiomainen kaupunki on jaettu jopa 12 metriä korkeilla lastilla silatuista savitiilistä tehdyillä muureilla yhdeksään suorakaiteen muotoisiin "linnoituksiin" tai "palatseihin". Korkeiden muurien tarkoituksena olivat paitsi puolustukselliset syyt niin myös hiekan kulkeutumisen estäminen kaupungin sisälle ja kovien tuulien vaikutuksen vähentäminen.

Chan Chanissa on monenlaisia rakennuksia, joista useat ovat tuhoutuneet. Rakennuksiin kuului temppeleitä, taloja, tekoaltaita ja jopa hautausmaita. Monet rakennuksista koostuivat valtameren kaltaisista kuvioista, kuten kaloista, linnuista, aalloista ja muista vastaavista. Chimú-intiaanien tapa hyödyntää tilaa oli hämmästyttävä. He rakensivat rakennukset enimmäkseen suorakaiteen tai neliön muotoisiksi ahtaisiin tiloihin. Sen jälkeen, kun vierailin kaupungissa, sinne on pystytetty myös alueelta löydettyjä patsaita. Yhdessä kohdassa oli aukio, jossa on ilmeisesti pidetty uskonnollisia tilaisuuksia. Sen erikoisuus oli päätyyn jätetyt pystysuorat monta metriä korkeat syvennykset eli "stereot" molemmin puolin oviaukkoa. Aukiolla puhuttaessa seinä vahvistaa hiljaisempaakin ääntä hyvin kuultavaksi.

Kaupungin alueella oli myös valtavan iso vesiallasvarasto, johon kerättiin sadevesiä ja jokien vesiä. Vesivaraston avulla kaupunki saattoi elää kuivina kausina ja pystyi vastustamaan inkojen valloitustakin jonkin aikaa. Inkat kuitenkin katkaisivat sinne menneet jokivirrat ja siten pystyivät valloittamaan kaupungin vesivaraston huvettua. Kaupungin pohjois-, itä- ja länsipuolella on löydetty laajoja maatalousalueita ja jäänteitä kastelujärjestelmästä. 

Chan Chan lisättiin vuonna 1986 UNESCOn maailmanperintöluetteloon.

Huaca del Dragón

Huaca del Dragón (Lohikäärmeen pyhäkkö), tai kuten sitä kutsutaan myös Huaca del Arco Iris -nimellä, sijaitsee pohjoisessa Trujillon kaupungin laitamilla La Esperanzan kaupunginosassa lähellä Chan Chania Perussa. Pyhäkön nimi on nykyajalta.

Se on tavallaan pyramidi, joka muodostuu korkealla muurilla suojatusta kaksoistasanteesta, ja tähän rakennukseen on vain yksi sisäänkäynti.  Se on suuri uskonnollinen muistomerkki, savitiilestä rakennettu seremoniallinen ja hallinnollinen keskus, jonka seinämaalauksia koristavat antropomorfisia hahmoja esittävät reliefifriisit ja tyylitellyt sateenkaaren esitykset. Useimmat arkeologit pitävät tätä muistomerkkiä Chimú-kulttuurin aikaisena, kun taas toisten mukaan pyhäkkö olisi rakennettu jo Moche-kulttuurin toimesta vuosien 800–1000 jKr. välillä.

Sisällä on ramppi, joka johtaa ensimmäiselle tasolle Sen seiniin on kaiverrettu lohikäärmeenmuotoisia hahmoja ja niiden yläpuolella sateenkaari. Toinen ramppi, ensimmäistä pienempi, johtaa toiselle tasolle. Tällä tasolla on neljätoista varastoa, joita todennäköisesti käytettiin kaupunkilaisten antamien ruokien ja uhrien säilyttämiseen.

Seinät on koristeltu kauniilla korkeilla reliefeillä. Yksi hahmo on muodoltaan erittäin tyylitelty sateenkaari, joka yrittää niellä toisen hahmon. Keskellä on antropomorfiset, lohikäärmemäiset hahmot, joilla on avoimet leuat, jakavat pureman. Pienellä lavalla tai alttarilla istuvalla kaksipäisellä hahmolla on seremoniallinen tumi-veitsi leukojensa välissä.