Teotihuacán
© Kalevi Mikkonen 2026 (Kaikki kuvat, jollei toisin mainittu,
Meksikon matkallani vuonna
1991 tuli tietenkin käytyä myös upeassa ja entisöidyssä Teotihuacánin
muinaisessa kaupungissa, joka sijaitsee 2270 – 2300 metriä merenpinnan
yläpuolella, siis varsin ohuessa ilmanalassa. Unescon
maailmanperintösopimukseen kuuluva Teotihuacánin muinainen kaupunki sijaitsee n.
40 km koilliseen laajentuneesta Mexico Citystä Meksikon keskiylängön
eteläosissa.
Teotihuacánin historiasta
tiedetään vain vähän: kaupunkia alun perin hallinneesta kulttuurista ei ole
säilynyt kirjallisia lähteitä, eikä edes perimätietoa. Alkuperäisten
rakentajien antama nimi ei ole tiedossa. Kaupungin nimi tulee atsteekeilta,
joiden nahuatlin kielellä Teotihuacán tarkoittaa karkeasti käännettynä Jumalten
kaupunkia. Viimeisimmän tiedon mukaan tämä nimi saattaa olla väärinkäsitys:
tammikuussa 2018 Meksikon antropologisen instituutin tutkijat ilmoittivat, että
atsteekit kutsuivat kaupunkia nimellä Teohuacán, Auringon kaupunki, minkä nimen
espanjalaiset konkistadorit olisivat muuttaneet 1500-luvulla. Teotihuacán oli
aikoinaan suuren valtakunnan keskus, arviolta noin 25 000 – 50 000,
suurimmillaan jopa yli 100 000 asukkaan kaupunki.
Aluksi paikalla oli vain
pieniä kyliä, jotka pitkän ajan kuluessa kasvoivat. Teotihuacánista tuli
ylängön suurin keskus. Kaupunki rakennettiin ilmeisesti ensimmäisen ja
seitsemännen vuosisadan välisenä aikana, vaikka sen synnystä on esitetty myös
varhaisempia määrityksiä, ja kaupungin on arveltu olleen laajimmillaan kaudella
250–450 jKr. Tuolloin Teotihuacán hallitsi suurta aluetta Etelä-Meksikossa.
Samaan aikaan kukoistivat myös mayojen ja sapoteekkien korkeakulttuurit.
Teotihuacánin vaikutus levisi maya-alueelle ainakin kaupan välityksellä. Tiedot
kaupungin historiasta perustuvat suurelta osin arkeologisiin kaivauksiin. Alkuperäiset
asukkaat hylkäsivät kaupungin noin vuosina 550–900 jKr. mahdollisesti
kuivuuden, sodan tai kapinan takia. Kokonaan Teotihuacánia ei
kuitenkaan koskaan hylätty. Vielä satoja vuosia myöhemmin
teotihuacán-kulttuurin jo romahdettua atsteekit kävivät hylätyn kaupungin
mahtavilla temppeleillä pyhiinvaelluksella. Atsteekit uskoivat, että
Teotihuacánissa jumalat uhrasivat itsensä saadakseen auringon liikkeeseen.
Teotihuacán oli aikoinaan koko Amerikan suurin kaupunki. Sen pinta-ala oli yli 20 neliökilometriä, ja se oli kauttaaltaan urbaania aluetta. Kaupungilla on ruutuasemakaava, joka on asemoitu 15–25 astetta pohjoisesta itään. Pohjois-eteläsuuntainen pääkatu on nimeltään ns. Kuolleiden katu (nahuatlin kielen nimestä Miccaotli). Pohjois-eteläsuuntainen pääkatu ja itä-länsisuuntainen pääkatu jakavat kaupungin neljään lohkoon. Kaupungin kaupunkisuunnitelmaan on sisällytetty Teotihuacanin laakson luonnonelementtejä, kuten San Juan -joki, jonka uomaa muutettiin ylittämään ns. Kuolleiden katu. Tätä pohjois-eteläsuuntaista n. 40 metriä leveää ja n. 2,5 km:n pituista kaupungin pääakselia reunustavat monumentaaliset rakennukset ja kompleksit, joista erottuvat Auringon ja Kuun pyramidit sekä Suuri kompleksi Quetzalcoatlin temppeleineen (tunnetaan myös nimellä Sulkakäärmeen temppeli).
Kuolleiden kadulla on kaksi
suurta pyramidia, Kuun pyramidi kadun pohjoispäässä ja sitä vanhempi ja
suurempi Auringon pyramidi kadun itäpuolella melko lähellä Kuun pyramidia.
Auringon pyramidi valmistui Tzacualli-kaudella myöhäisen esiklassisen kauden
lopussa. Teotihuacanin seremoniallinen kokonaisuus edustaa ainutlaatuista
taiteellista saavutusta yhtä lailla monumenttien valtavan koon (Auringon
pyramidi, joka on rakennettu 350 m²:n terassille, on kooltaan 219.4 x 231.6 metriä
ja korkeus 65 metriä, kokonaistilavuuden ollessa 1 miljoona m³) kuin kosmiseen
harmoniaan perustuvan tiukan asettelun ansiosta. Pyramidin sisällä ovat aiemman
pyramidin rauniot. Pyramidin sisus koostuu aurinkokuivatusta tiilestä ja
sorasta. Sen alle johtaa ihmisvoimin tehty käytävä, jonka kammiot on
tyhjennetty jo kauan sitten. Pyramidin huipulla sijainneeseen temppeliin pääsi
portaita pitkin. Huipulla oli koroke, jossa tehtiin ihmisuhrauksia.
Kuun pyramidin (korkeus n. 43 metriä) sisällä on kuusi vanhempaa versiota, joista jokainen on seuraajaansa pienempi. Kuun pyramidi on hiukan Auringon pyramidia pienempi, ja se valmistui Auringon pyramidin jälkeen klassisen kauden alussa. Sen alla ei tiettävästi ole kammioita. Kuun pyramidin laki on samalla tasolla Auringon pyramidin kanssa, koska se on rakennettu korkeammalle kohdalle.
Kuun pyramidista n. vajaa 2 kilometriä
pääkatua pitkin etelään itä-länsisuuntaisen pääkadun kohdalla sijaitsee
linnake, La Ciudadela. Linnakekompleksin päärakennus on Sulkakäärmejumalan
temppeli. Se on seitsenkerroksinen porraspyramidi ja selvästi Kuun ja Auringon
pyramideja pienempi, mutta niitä koristeellisempi. Temppeli valmistui
pyramidien jälkeen 200-luvun alussa. Huomattava määrä rakennuksia
koristeltiin seinämaalauksilla, joissa tuon ajan maailmankatsomuksen ja
ympäristön elementit ilmenivät. Arkeologisissa kaivauksissa on löydetty
ihmisuhrauksien jälkiä.
La Ciudadela.
Seremoniakeskuksen
ulkopuolella, joka vaikuttavasta koostaan huolimatta edustaa vain 10 %
kokonaispinta-alasta, kaivaukset ovat paljastaneet mielenkiintoisia palatseja
ja asuinkortteleita esimerkiksi lännessä sijaitsevissa La Ventillassa,
Tetitlassa, Zacualassa ja Yayahualassa sekä idässä sijaitsevissa Xalassa ja
Tepantitlassa.
Ensimmäiset tutkimukset ovat
vuodelta 1864 ja ensimmäiset kaivaukset vuodelta 1884. Tietyt monumentit
restauroitiin vuosina 1905–1910, kuten Auringonpyramidi, jolle sen löytäjä Leopoldo
Batres mielivaltaisesti rakensi viidennen kerroksen. Vuodesta 1962 lähtien
arkeologista tutkimusta on koordinoinut Yhdysvaltain kansallinen antropologian
ja historian instituutti (INAH), joka on kannustanut upeisiin löytöihin
(Palacio de Quetzalmariposa, Auringonpyramidin alla oleva luola), mutta myös
ottanut käyttöön tiukemman käytännön kaivausten tunnistamisessa ja valvonnassa
seremonia-alueen välittömässä läheisyydessä.
Teotihuacán on Kansallisen
antropologian ja historian instituutin (INAH) hallinnassa. Kohde on laillisesti
suojattu Meksikon liittovaltion lailla muistomerkeistä ja arkeologisista,
taiteellisista ja historiallisista alueista vuodelta 1972. Laki vahvistaa
kaikkien arkeologisten kohteiden julkisen omistuksen, vaikka ne
sijaitsisivatkin yksityisomistuksessa olevilla mailla.
































