Historiaa ja valokuvia Maltalta, osa 2: muinainen historia

© Kalevi Mikkonen 2023

Maltan muinainen kulttuuri on yksi maailmanperinnön hienoista kohteista. Maltalla on ajanjaksolla 4000 – 2500 eKr. rakennettuja rakennelmia. Maltan megaliittiset temppelit ovat suurista kivistä rakennettuja temppeleitä. Ne ovat mahdollisesti Välimerellä purjehtineiden kuparikautisten pelasgien rakentamia.

(Klikkaamalla yhden kerran kuvan saa isommaksi!)

Gozon Ġgantijan temppelialue

Malta asutettiin noin 5000 eKr., kun ensimmäiset nuoremman kivikauden (n. 6000 – 3500 eKr.) maanviljelijät asettuivat saarelle. Temppelien rakentaminen alkoi niin sanotussa Ġgantija-vaiheessa, joka alkoi noin 3700/3600 eKr. Ġgantijan megaliittinen temppelikompleksi neoliittiselta ajalta sijaitsee Gozon saarella Maltalla. Ġgantija-temppelit ovat Maltan vanhimpia megaliittitemppeleitä ja ne on ajoitettu Egyptin pyramidejakin vanhemmiksi. Ne ovat maailman toiseksi vanhimpia olemassa olevia ihmisen rakentamia uskonnollisia rakenteita Turkin Göbekli Tepen jälkeen. Ġgantijan temppelin nimi tarkoittaa maltan kielellä ”naispuolista jättiläistä”. Paikalta on löydetty figuriineja ja patsaita, joiden on arveltu liittyvän hedelmällisyyskulttiin. Temppelit ovat ilmeisesti olleet hedelmällisyyskultin seremoniallisen paikan elementtejä. Tutkijat ovat havainneet, että paikan päällä löydetyt lukuisat hahmot ja patsaat liittyvät tuohon kulttiin. Paikallisen gozolaisen paljon myöhäisemmän kansanperinteen mukaan jättiläinen, joka söi vain härkäpapuja ja hunajaa, synnytti lapsen tavalliselta ihmisen kanssa. Lapsen riippuessa olkapäällään hän rakensi nämä temppelit ja käytti niitä palvontapaikkoina.

Ġgantija-temppelit sijaitsevat Xagħran tasangon reunalla kaakkoon päin. Tämä megaliittinen monumentti käsittää kaksi temppeliä ja epätäydellisen kolmannen, joista vain julkisivu rakennettiin osittain ennen hylkäämistä. Ne on suunnattu kohti päiväntasauksen auringonnousua, rakennettu vierekkäin ja suljettu rajamuurin sisään. Eteläinen on suurempi ja vanhempi, ja on peräisin ajalta noin 3600 eKr. Se on myös paremmin säilynyt. Temppelin pohjapiirros käsittää viisi suurta apsista, joiden välissä on edelleen jäljet ​​kipsistä, joka kerran peitti epäsäännöllisistä kivistä tehdyn seinän. Temppelit on rakennettu tyypilliseen apilanlehden muotoon, ja sisäpuolelle päin olevat lohkot merkitsevät muotoa. Seinien välinen tila täytettiin sitten kivillä. Sarja puoliympyrän muotoisia apsiksia on yhdistetty keskikäytävään. Arkeologit uskovat, että apsikset peitettiin alun perin puisella katolla.

Työ on ollut merkittävä saavutus, kun otetaan huomioon, että monumentit rakennettiin silloin, kun pyörää ei ollut vielä otettu käyttöön eikä maltalaisten saarten asukkaiden käytettävissä ollut metallityökaluja. Pieniä, pallomaisia ​​kiviä on kyllä löydetty. Niitä käytettiin ilmeisesti kuulalaakereina ajoneuvoissa, jotka kuljettivat temppeleissä käytettyjä valtavia kivikappaleita. Temppeli, kuten muutkin Maltan megaliittiset paikat, on suunnattu kaakkoon. Eteläinen temppeli kohoaa kuuden metrin korkeuteen. Sisäänkäynnin luona on suuri kivilohko, jossa on syvennys, mikä johti olettamukseen, että tämä oli rituaalinen peseytymispaikka, jossa puhdistauduttiin ennen kuin palvojat tulivat kompleksiin. Viidessä apsiksessa on useita alttareita. Tutkijat ovat löytäneet paikalta eläinten luita, jotka viittaavat siihen, että tilaa käytettiin eläinten uhraamiseen.

Temppelien rakennusvaihetta kesti noin vuoteen 2500 eKr. Vaikuttaa siltä, että kivikautinen kukoistus on päättynyt äkillisesti noin 2500 eKr. mahdollisesti suhteellisen karujen saarien ruuan puutteeseen tai johonkin ilmaston muutoksen aiheuttamaan ongelmaan. Malta on ollut miltei asumaton 2500 – 1000 eKr., kunnes se on pronssikaudella asutettu uudelleen Apenniinien niemimaalta, Sisiliasta ja kauempaa aina Foinikiasta asti tulleilla siirtolaisilla.

Niin sanotun Tarxien-vaiheen aikana noin 3000 – 2500 eKr. temppeleitä rakennettiin erityisen paljon. Merkittäviä muinaismuistoja Gozolla olevien lisäksi ovat Mnajdran, Kordinin, Ta' Ħaġratin, Skorban ja Borġ In-Nadurin temppelit Maltan pääsaarella. Maltan kivikautiset temppelit on yleensä rakennettu kolmi- tai viisilehtisen apilan muotoon, Tarxienin ja Ħaġar Qimin suurissa temppeleissä on jopa kuudesta seitsemään osiota. Samanmuotoisia rakennelmia ei ole tavattu muualta maailmasta.

Maltan pääsaaren temppelit

Ħaġar Qim

Ħaġar Qim lähellä Qrendiä on yksi hieno megaliittinen temppelikompleksi, joka on peräisin Ġgantija-vaiheesta n. 3700/3600 – 3200 eKr. Ħaġar Qimin rakentajat käyttivät globigerina -kalkkikiveä temppelin rakentamisessa. Tämän seurauksena temppeli on kärsinyt ankarista sääolosuhteista ja pinnan hilseilystä vuosituhansien ajan. Vuonna 2009 valmistui suojateltta temppeliä varten. Globigerinan kalkkikivi on Maltan toiseksi vanhin kiviseos, joka peittää noin 70 % saarten pinta-alasta. Temppelin julkisivulle on ominaista trilithon -sisäänkäynti, ulkopenkki ja ortostaatit. Siinä on leveä etupiha, jossa on tukiseinä, ja käytävä kulkee rakennuksen keskeltä muunnetun maltalaisen megaliittisen suunnittelun mukaisesti. Erillinen sisäänkäynti mahdollistaa pääsyn neljään erilliseen koteloon, jotka korvaavat luoteisapsiksen. Paikalta on löydetty figuriineja ja patsaita sekä ilmeisesti hedelmällisyysriittiin liittyviä kaiverruksia ja eläinuhraukseen käytettyjä alttareita. Temppeli on astronomisesti suunnattu auringon päiväntasausten mukaisesti.

Kaivauksissa löydettiin myös koristeltua keramiikkaa. Parhaat löydöt ovat nähtävillä Maltan National Museum of Archaeologyssa. Temppelissä tai Ħaġar Qimia ympäröivällä alueella ei ole hautauksia, eikä maltalaisista temppeleistä ole löydetty ihmisluita. Lukuisten uhrattujen eläinten luita on kyllä löydetty. Ħaġar Qim jakaa arkkitehtonisen perussuunnittelunsa Mnajdran, Tarxienin ja Ġgantijan temppelikompleksien kanssa. Perusmuoto sisältää etupihan ja julkisivun, pitkänomaiset soikeat kammiot, puoliympyrän muotoiset syvennykset ja kammioita yhdistävän keskikäytävän. Tätä kokoonpanoa kutsutaan yleisesti "apilaksi". On myös ehdotettu, että temppelin muoto jäljittelee jollain tavalla niissä olevia pyhiä veistoksia.

Ulkoseinää edeltävällä alueella on laaja, suurilla, epäsäännöllisillä laatoilla päällystetty etupiha. Se on kiinteä lattia, jota kuormittavat suuret lohkot, jotka aikoinaan muodostivat osan seinistä tai kammioiden sarjasta. Yksi katukivistä on lävistetty läpi, ja se on teoriassa ollut aikoinaan takka. Ħaġar Qimin etupihalla on monia yhteisiä piirteitä Mnajdran eteläisen temppelin etupihan kanssa. Eräänlainen linnake reunustaa temppeliä ja se on rakennettu suurista kivilohkareista. Sen länsimuuri on noin 20 metriä pitkä ja kaartuu kohti päätemppeliä ja ulkopyhäkköä. On esitetty, että tämä tehtiin ehkä kompleksin suojelemiseksi villieläimiltä, ei ilmeisesti kuitenkaan puolustuksellisessa tarkoituksessa. Se myös erotti temppeleistä pyhiä tiloja.

Temppelin sisäänkäynnin takana on soikea päätemppelin alue, jonka pituus on 14,3 metriä ja leveys 5,5 metriä ja jossa on suuret laattaseinät, joiden päällä oli alun perin muurauskerroksia. Kaksi apsis -päätyä on erotettu keskuspihasta kahdella pystysuoralla laatalla, jotka on lävistetty suorakaiteen muotoisilla aukoilla. Näiden aukkojen uskotaan olleen koristeltu verhoilla, jotka rajoittivat pääsyä sivuapsikseihin. Keskusalue on päällystetty hyvin asetetuilla sileillä lohkokivillä, ja seinillä on matalat kivialttarit, jotka on alun perin koristeltu kuoppajäljillä. Jotkut näistä lohkoista ovat värjäytyneet tulen vaikutuksesta. Vuonna 1839 arkeologit löysivät tästä pihasta esineitä, jotka ovat nyt esillä Vallettan museossa. Näitä ovat muun muassa kivipatsaat, yksityiskohtainen alttarikivi, jossa on syvät kaiverrukset, ja jotka edustavat kasvillisuutta, kivilaatta, jossa on kohokuvioitu kierre sekä kynnyskivi.

Oikeanpuoleisessa apsiksessa oli ehkä eläinten aitaus. Vasemmanpuoleisella apsiksella on korkea trilithon -alttari vasemmalla, kaksi muuta oikealla ja yksi pienemmässä kammiossa. Sen takana oleva ylimääräinen kammio yhdistää keskuspihan, syvennyksen ja oikeanpuoleisen apsiksen. Ħaġar Qimin julkisivu sisältää suurimman Maltan megaliittiarkkitehtuurissa käytetyn kiven, joka painaa 57 tonnia. Pystysuora menhir on 5,2 metrin korkuinen.

Tarxienin temppelit

Tarxienin temppelit koostuvat kolmesta erillisestä, mutta kiinnitetystä temppelirakenteesta. Pääsisäänkäynti on jälleenrakennettu vuonna 1956, jolloin myös koko paikka kunnostettiin. Samaan aikaan monet paikan päällä löydetyistä koristeellisista laatoista siirrettiin Vallettan arkeologisen museon sisätiloihin suojeltavaksi. Ensimmäinen temppeli on arvioitu rakennetun noin 3100 eKr., ja se on taidokkaammin sisustettu. Keskimmäinen temppeli on peräisin noin 3000 eKr., ja se on ainutlaatuinen siinä mielessä, että toisin kuin muissa Maltan temppeleissä, siinä on kolme paria apsiksia tavallisen kahden sijaan. Itäinen temppeli on arvioitu tehdyn noin 3100 eKr. Toisen, pienemmän ja vanhemman temppelin jäänteet, jotka on arvioitu tehdyn 3250 eKr., näkyvät kauempana idässä.

Erityisen mielenkiintoista temppelialueella on rikas ja monimutkainen kivityö, joka sisältää kotieläinkuvioita, jotka on veistetty kohokuvioin, alttareita ja spiraalikuvioilla ja muilla kuvioilla koristeltuja seiniä. Rakentajien taidosta osoittaa etelä- ja keskustemppelin välisen seinän paksuuden sisään sijoitettu kammio, jossa on sonni ja emakko kohokuvina. Alueen kaivaukset paljastavat, että sitä käytettiin laajalti rituaaleihin, joihin luultavasti liittyi eläinten uhrauksia. Tarxienin temppelin uhrialttariin on veistetty kaunista ornamentiikkaa, erityisesti kaksoiskierrekuvio, joka oli hyvin yleinen megaliittitaiteessa. Alttarin läheltä löytyi eläinten luiden lisäksi piiveitsi. Erityisen kiinnostavaa Tarxienissa on se, että megaliittien kuljetukseen käytettiin todennäköisesti etelätemppelin ulkopuolelle jätettyjä kivirullia. Lisäksi eteläisen temppelin keskeltä on löydetty todisteita polttohautauksesta, mikä osoittaa, että paikkaa käytettiin uudelleen pronssikautisena tuhkaushautausmaana.

Ħal-Saflienin hypogeum

Maltan megaliittikulttuuriin liittyy myös maanalainen kiveen louhittu Ħal-Saflienin hypogeum. Tätä aikaisimmat haudat olivat melko yksinkertaisia kuoppahautoja, joista vanhimmat ovat noin kahdeksan tuhatta vuotta vanhoja.

Ħal Saflienin hypogeum on osittain maanalainen kallioon kaivettu pyhäkkö Paolassa suunnilleen ajalta 2500 eKr. Se on ollut ehkä aluksi jonkinlainen jumalien palvontapaikka, mutta muuttui kuolleiden viimeiseksi leposijaksi jo esihistoriallisena aikana. Hypogeum löydettiin vahingossa vuonna 1902 rakennustöiden yhteydessä.

Hypogeumin ensimmäinen kerros sisälsi hieman muunneltuja luolia. Toiseen kerrokseen tehtiin taitavaa kivityötä, muun muassa pyöreä okralla maalattu suuri kammio, oraakkelihuone, jossa on eräänlainen kiveen hakattu ”mikrofoni”, jonka kautta ihmisääni, jopa lähes kuiskaus, kaikuu ja kuuluu kaikkiin huoneisiin sekä huone, jossa on kaiverruksia. Testasin itsekin tuon ääniefektin ja hyvin kuului. Tähän vaiheeseen liittyy myös "käärmekuoppa" tai "kolehtikuoppa"/"uhrikuoppa" ja kaikkein pyhimmäksi sanottu tila. Kolmannessa kerroksessa oli viljavarasto.

Maltan muinaiskulttuuriin liittyy myös muita erikoisia piirteitä. Lähes kaikki säilyneet veistokset kuvaavat nykykatsannon mukaan lihavia tai raskaana olevia naisia. Veistokset on liitetty arkeologien tutkimuksissa ilmeisesti hedelmällisyyskulttiin. On jopa mahdollista, että kyseessä on ollut varsin rauhanomainen matriarkaalinen yhteisö, jossa naiset ovat olleet johtavassa asemassa. Hypogeumista löydettiin mm. pieni veistos, joka esittää nukkuvaa naista. Veistos kuuluu Maltan merkittävimpiin esihistoriallisiin aarteisiin. Alueelta ei ole löydettävissä minkäänlaisia puolustusrakennelmia ja myös temppelit ovat olleet suojattomia. Hypogeumiin haudatuista noin 7000 vainajista ilmeisesti vain yksi on kyetty tunnistamaan mieheksi. Lisäksi kivikautiselta ajalta ei ole säilynyt jänistä suuremman eläimen tappamiseen sopivia aseita. Jäänteistä ei ole löydetty mitään kirjoitusta eikä heidän jäljiltään ole säilynyt minkäänlaista muistitietoa tai perinnettä, joten päätelmät Maltan kivikautisesta kulttuurista perustuvat puhtaasti arkeologisiin löytöihin.

Maltan megaliittisista temppeleistä seitsemän kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon. Ġgantijan temppelit liitettiin luetteloon jo 1980 ja loput viisi kohdetta 1992. Ġgantija sijaitsee Gozon saarella Xagħran kunnassa. Loput kohteet ovat Maltan saarella, Qrendin, Mġarrin ja Tarxienin kunnissa.

Borġ In-Nadur

Mnajdra

Skorba

Ta' Ħaġrat

Kordin

Cart ruts

Maltan kummallisiin löytöihin kuuluvat myös ns. cart ruts, eli kärryjen raiteet tai uurteet. Nämä ovat pääosin samansuuntaisia, usein melko syviä raiteita tai uurteita, jotka näyttäisivät kärryjen jättämiltä jäljiltä. Rinnakkaiset uurteet ovat 65 – 140 cm:n (useimmat välillä 110 – 140 cm) päässä toisistaan, ja niiden syvyys vaihtelee suuresti 10 cm:stä jopa 72 cm:iin. Eroosion vaikutus on tietysti vuosituhansien aikana muokannut raiteita. Joskus ne kääntyvät niin jyrkästi ja niin syvissä uurteissa, etteivät mahdollisten kärryjen renkaat kovin helposti pysy mukana kaarroksissa. Ne ovat kuitenkin kiveen jääneitä jälkiä, ja usein ne loppuvat muutaman sadan metrin päähän ja muutamissa tapauksissa laskeutuvat sukeltajien mukaan jopa syvälle mereen, jonka pinta on jonkin verran noussut sitten muinaisen ajan, tai kohtisuoralle jyrkänteelle. Naxxarissa raiteet risteilevät rinteessä. Itsekin alueilla kulkiessani havaitsin kaikki nämä erikoiset kohteet.

Raiteet eivät sijaitse temppelien lähellä kuin vain parissa tapauksessa eikä lähistöllä usein ole muutakaan erityistä kohdetta. Joissakin tapauksessa jälkiä löytyy kivilouhosten läheltä. Myöskään kärryjä ehkä vetäneiden eläimien kavioiden jälkiä ei ole löydettävissä raiteiden keskeltä, kuten olettaisi. Raiteita ovat katkoneet mm. puunilaisten eli foinikialaisten tekemät kaivannot. Muutoinkin kylien rakentaminen ja peltoviljely on varmaan tuhonnut osan näistä jäänteistä, joten kaikki eivät ole säilyneet nykypäivään. Lähinnä Maltan pääsaarelta sekä Gozon saarelta näitä kohteita löytyy silti 150 eri paikasta. Laajin alue löytyy Dinglin kallioiden läheltä Siġġiewistä Misrah Ghar il-Kbirin eli epävirallisesti lontoolaisen rautatieaseman mukaan nimetyn ”Clapham Junctionin” alueelta. Samanlaisia ​​uria löytyy useista paikoista molemmilla suurilla saarilla, mm. Busewdien St Paul's Bayssa, Naxxar, San Gwann ja Bidnija pääsaarella. Gozon parhaat kohteet ovat Ta' Ċenċin tasangolla, Sannatissa.

”Clapham Junction”

Birżebbuġa

Raiteet menevät mereen.

Naxxar

Puunilaisten vesisäiliö raiteiden vieressä.

Skorba

Ta' Ċenċ (Gozo)

Raiteet jyrkänteen reunalla.

Arkeologien mukaan raiteet ajoittuvat ajalle 2000 eKr. jälkeiseen aikaan, mikä vaikuttaisi oudolta, koska silloin saarilla ei olisi pitänyt olla mitään kovin pysyvää asutusta. On esitetty myös arvio, että ne olisivat foinikialaisten ajalta n. 700 eKr. Ilmeisestikään ne eivät kuitenkaan ole megaliittitemppelien rakentajien ajalta. Todennäköisin arvio lienee jossakin 1000 – 700 eKr. välisellä ajalla. Vuonna 2008 julkaistun tutkimuksen mukaan raiteet johtuisivat pehmeää kalkkikiveä syövyttävistä puupyöräisistä kärryistä. Tehtiin mittauksia, joita uriin sopinut kärry olisi aiheuttanut. Portsmouthin professori Mottersheadin mukaan maan pinnan alla oleva kivi on heikkoa ja märkänä se menettää noin 80 % lujuudestaan. Kärryt olisivat ensin jättäneet jäljet ​​maaperään, joka olisi sitten pikkuhiljaa kulunut kärryjen kulkiessa samaa reittiä kallioperässä. Ajan kuluessa kalkkikivi ilman vaikutuksesta kovettuu päältä kovaksi. Vetoeläinten kavioiden jälkien puuttumista teoria ei selittänyt.

Misrah Għar il-Kbir (luolasto)

Għar il-Kbirin (Suuri luola) hautavajoamaa ja luolastoaluetta on dokumentoitu 1400-luvulta lähtien ja siellä on asuttu vuoteen 1835 asti. Vuonna 1835 Britannian viranomaiset siirsivät viimeiset asukkaat terveydellisistä syistä läheiseen Siġġiewiin.

"Maltalla on monia troglodyyttejä. He kaivavat luolia ja nämä ovat heidän kotinsa." Näin kirjoitti ranskalainen pappi ja Johanniittain ritarikunnan jäsen Jean Quintin d'Autun vierailtuaan paikassa vuonna 1533. Hän kirjoitti latinaksi varhaisimman Maltaa koskevan kuvauksen Insulae Melitae Descriptio, joka julkaistiin vuonna 1536. 1600-luvulla yhteisössä vieraili saksalainen jesuiitta ja aikansa oppinut tutkija Athanasius Kircher, joka myös jätti kuvauksen vierailustaan. Hän kirjoitti, että nuo ihmiset olivat terveitä, he eivät syöneet lihaa, he tuottivat juustoa ja heillä oli hyvin organisoitu järjestelmä. Tämä yhteisö herätti paljon kiinnostusta myös useissa muissa Maltalla vierailijoissa. Ilmeisesti jopa Maltaan hallinneet Johanniittain ritarikunnan suurmestarit joskus ehdottivat, että heidän vieraidensa tulisi käydä tässä paikassa.

Għar Dalamin (Birżebbuġassa) kuuluisien luolien lisäksi, Għar il-Kbir (Suuri luola) Dinglin lähellä on tunnettu luolien käytöstä vuosisatojen ajan ihmisten asuinpaikkana. Hautavajoama oli alun perin luonnollinen karstimaamuodostuma. Sittemmin sinne on kiveen hakattu monimutkainen luolasto ihmisen tekemiä toisiinsa yhdistäviä luolia. Alueella on kahdeksan isoa luolaa kahdessa tasossa ja muita pienempiä ja ne on yhdistetty toisiinsa usein varsin ahtailla käytävillä.