Tula – arkeologinen kohde Meksikossa

© Teksti ja kuvat: Kalevi Mikkonen 2024

Tulan arkeologinen alue sijaitsee Tula de Allenden kaupungissa Tulan laaksossa, Meksikon Hidalgon osavaltion lounaisosassa, Mexico Citystä luoteeseen. Aluetta hallitsivat tolteekit n. 850–1150 jKr. Maantieteellisesti se sijaitsee Tula-joen laaksossa, Mesquiten laakson eteläpäässä alueella, jota alkuperäiskansat ovat kutsuneet nimeltä Teotlapan (jumalien maa). Tämän alueen korkeus on 2000–2200 metriä merenpinnan yläpuolella, ja ilmasto on puolikuiva. Siellä on vain kolme jatkuvasti virtaavaa jokea ja puroa, joista suurin on Tula-joki .

Arkeologinen alue koostuu museosta, aiemman Tula Chicon asutuksen jäännöksistä sekä Tula Grandesta. Nimi Tula on johdettu nahuatlin kielen sanoista Tollan Xicocotitlan, joka tarkoittaa "lähellä kissoja". Atsteekit kuitenkin käyttivät termiä Tollan tarkoittamaan "kaupungin keskustaa".

Jaguaari seinäfriisissä.

Tula oli tuohon aikaan hedelmällinen alue lähellä obsidiaanikaivoksia ja tärkeän kauppareitin varrella. Sen taloudellinen perusta oli maatalous sekä obsidiaanien louhinta ja valmistus. Näyttäisi siltä, ​​että noin puolet asukkaista harjoitti käsityöammatteja. Suurin osa maatilojen työntekijöistä oli varsinaisen Tulan ulkopuolella, samoin kuin useimmat muut kaupungin yhteiskuntaluokat. Alueella tehdyissä kaivauksissa on löydetty todisteita chilipaprikan, ruohokasvi amarantin, kurpitsan ja maguey-agaven sekä maissin ja papujen viljelystä. Useita luonnonvaraisia ​​kasveja korjattiin, mukaan lukien Meksikon meskite -pavut ja kaktushedelmät. On löydetty todisteita myös kesytetystä kalkkunasta ja koirasta. Kasteltu maissi oli tärkein viljelykasvi, sillä sitä viljeltiin 3000–10000 hehtaaria. Se ei ehkä yksistään riittänyt suuren väestön ruokkimiseen. Siellä on asumatonta aluetta, jonka leveys vaihtelee yhdestä kolmeen kilometriin ja joka todennäköisesti oli tuolloin maatalouskäytössä. On arveltu, että alueella satoi klassisen ajanjakson aikana enemmän kuin nyt, mikä on saattanut mahdollistaa suuremman mittakaavan maataloustuotannon ilman keinokastelua.

Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että alkuperäinen kaupunkialue kattoi vähintään 14 neliökilometriä ja että kaupungissa oli todennäköisesti 60 000–85 000 asukasta enimmillään. Suurin kaupunkikeskus koostuu suuresta aukiosta, jota toiselta puolelta reunustaa viisiportainen temppelipyramidi, joka luultavasti oli omistettu Quetzalcóatl -jumalalle. Muita rakenteita ovat palatsikompleksi ja kaksi muuta temppeliä, pyramidit ja kaksi pallokenttää. Toinen suuri keskus on harjanteen vastakkaisessa päässä.

Päätemppelipyramidi (pyramidi B), jota kutsutaan myös Quetzalcoatlin tai Aamutähden (Venuksen) pyramidiksi on viisikerroksinen rakenne, joka muistuttaa Chichen Itzan soturien temppeliä. Siihen liittyvät rakenteet ilmentävät Tula-arkkitehtuurin tyypillisiä piirteitä. Vaikka pyramidi oli pieni, se oli erittäin koristeltu. Viiden terassin sivuja peittävät maalatut ja veistetyt friisit. Sota ja uhraukset ovat näkyviä teemoja paikalla, ja kuvat esittävät sotureita, jaguaareja ja kojootteja sekä kotkia, jotka syövät ihmissydämiä. Siellä on myös kuvia käärmeistä, jotka syövät luurankoja ja kalloja.

Seinäveistokset olivat alunperin maalattuja.

Käärmeaihe.

Soturi päähineessään.

Ilmeisesti Aamutähteen (Venukseen) liittyvä seinäveistos.

Chacmool -uhrialttari.

Eteläpuolella oleva portaikko johti huipulle erittäin koristeltuun kaksihuoneiseen temppeliin. Etuhuonetta tuki neljä, jäykästi poseerattujen soturien muodossa olevaa pylvästä, joista jokainen oli 4,6 metriä korkea ja koristeltu erityisiä Tula-tyyliä edustavilla vartalokoristeilla ja -asuilla. Nämä soturipylväät aikoinaan tukivat temppelin kattoa pyramidin päällä. Jokainen soturihahmo on tehty basaltista, ja jokaisella soturilla on atlatl tai keihäänheitin, suitsuke, perhosen muotoinen rintalevy ja auringonkiekon muotoinen takalevy. Pyramidin eteläiseen pohjaan oli kiinnitetty toinen Tula-arkkitehtuurin piirre – suuret pylväskäytävät, jotka tukivat tasakattoa.

Etualalla rakennus C, taustalla pyramidi B.

Pyramidin seinillä on puukiinnikkeitä, jotka ovat ilmeisesti tukeneet stukkokoristeita.

Neljä soturipylvästä.

Soturipatsaan selässä auringonkiekon muotoon veistetty takalevy.

Soturin kädessä on atlatl-heittoase.

Koristeltu kattopilari.

Temppelin pääpyramidista kapealla kujalla erotettuna ovat osittaiset jäänteet Tulan hallitsijan palatsista (rakennus C). Kaivetut osat koostuvat kolmesta salista. Jokaisessa oli ilmeisesti sisäseinille sijoitettu matala ja pitkä penkki (keskipisteissä ulkonevat valtaistuimet), keskellä oleva upotettu valokaivo ja suuri määrä pylväitä tasaisen puukaton tukemiseksi.

Rakennus C. Oikeassa reunassa pelikenttä.

Rakennus C:n reunustaa.

Pyramidi A.

Yleisesti ottaen Tulan taide ja arkkitehtuuri ovat hämmästyttävän samankaltaisia ​​kuin Tenochtitlánin, joka oli atsteekkien pääkaupunki ja taiteelliset teemat osoittavat lähentymistä uskonnollisessa ideologiassa ja käyttäytymisessä. Itse asiassa monet tutkijat uskovat, että atsteekkien käsitys itsestään auringon jumalan soturipappeina on suoraan lainattu Tulan tolteekeilta. Tulalla on ilmeisesti ollut ainakin kauppayhteyksiä myös Jukatanin niemimaalle.

Meksikon hallitus teki arkeologisesta kohteesta kansallispuiston vuonna 1981. Kävin paikan päällä 5.6.1991, jolloin otin tässä artikkelissa olevat valokuvat.