Maya-kaupungit Dzibilchaltún, Uxmal ja Kabah

© Kalevi Mikkonen 2026

Vuonna 1991 Meksikon matkalla kävin myös Dzibilchaltúnin, Uxmalin ja Kabahin maya-kaupungeissa. Hotellini sijaitsi alueen pääkaupungissa Méridassa, josta oli hyvä tehdä päiväretkiä maya-kohteille.

Nykyisen lidar-tekniikan avulla kaikkien maya-kaupunkien ympäristöstä löytyy valtavasti uusia kohteita, jotka ovat usein tiheän viidakon keskellä. Lidar (Light Detection and Ranging) on teknologia, joka käyttää laservaloa mittaamaan etäisyyksiä ja luomaan erittäin tarkkoja 3D-malleja ympäristöstä, toimien kuten tutka mutta valolla radioaaltojen sijaan, ja sillä pystyy kartoittamaan esimerkiksi maastoa ja rakenteita ilman, että kasvillisuus peittäisi ne. Laitteisto lähettää lasersäteitä ja mittaa ajan, joka kuluu valon heijastumiseen takaisin, laskien etäisyyden ja muodostaen "pistepilven" pinnan kohteista.

Dzibilchaltún

Dzibilchaltún (Jucatec-mayan kielellä:Ts'íibil Cháaltun) on yksi merkittävä maya-kulttuurin arkeologinen alue Jukatanin niemimaalla Meksikossa, noin 17 km Méridasta pohjoiseen. Paikan alkuperäinen nimi on saattanut olla Ch'iy Chan Ti'Ho.

Lähdin käymään siellä taksilla Méridasta. Sovin kuljettajan kanssa hinnasta ja selitin, että vierailen alueella ja pyysin kuskia odottamaan alueen portin ulkopuolella, kunnes tulen takaisin. Maksun annoin vasta jälkikäteen. Ja siellähän se auto ja kuski olivat paikalla, kun saavuin takaisin. En tiedä, miten muuten sieltä olisi silloin pois päässytkään, kun sinne ei ilmeisesti mennyt edes linja-autoa silloin. Portin vieressä seisoskeli myös joku nuhruisen näköinen reppumatkailija, joka oli sinne ties miten päässyt. Jokseenkin rahaton hän vaikutti olevan. Pyysin hänetkin mukaan taksiin ja sanoin, ettei hänen tarvitse mitään maksaa. Antoi hän kuitenkin jonkun pikku setelin, kun maksoin kuljettajalle.

Dzibilchaltún oli asutettu noin 800 eKr. – 1500-luvulle jKr. saakka. Nykytutkijoiden näkemyksen mukaan sen muinaiset rakentajat ovat saattaneet valita kaupungin paikaksi mahdollisimman lähelle rannikon suolantuotantoaluetta (noin 22 km päässä), mutta silti kohtuullisen hedelmällisellä ja asumiskelpoisella maastolla. Dzibilchaltúnin ja merenrannikon välinen alue on vähemmän sopiva ihmisasutuksille, koska se on joko mangrovemetsää tai paljasta kalliota. Vaikka monet alueen steeloista ovat kuluneet, paikalla oli ainakin yksi kuningas, jonka muistoksi on kirjoitettu nimi steela 10:een. Hänen nimensä oli K'alo'mte' Uk'uuw Chan Chaahk.

Tunnetuin rakennelma on "Seitsemän nuken temppeli", joka on nimetty seitsemästä pienestä patsaasta, jotka löydettiin paikalta, kun arkeologit löysivät temppelin myöhemmän temppelipyramidin raunioiden alta 1950-luvulla. Temppeli on yhdistetty muuhun alueeseen sakbella eli "valkoisella tiellä", joka on saanut nimensä siitä, että ne oli alun perin päällystetty valkoisella kalkkikivellä ja rakennettu kivien ja soran täytteen päälle.

"Seitsemän nuken temppeli".

Sakbe-tie ja temppeli sen päässä.

Alueen muita rakennuksia.

Steela N:o 12.

Dzibilchaltúnin toinen merkittävä piirre on sen cenote, nimeltään Cenote Xlakah, joka sijaitsee kaupungin raunioiden keskellä. Cenote on luonnollinen kuoppa tai vajoama, joka syntyy, kun kalkkikiviperuskallio romahtaa ja paljastaa pohjavettä. Tämän puhtaan juomaveden lähteen saatavuuden uskotaan vaikuttaneen rakentajien paikan valintaan. Sukeltajat ovat löytäneet cenotesta arkeologisia esineitä, mm. veistettyjä luita ja puisia esineitä, mutta pääasiassa maljakoita. Hauska tapaus sattui, kun tulin cenotelle ja katsoin sinne veteen, sieltä nousi äkkiä käsi ylös, joka kuului sukeltajalle.

Cenote.

Nykyisin Dzibilchaltúnin arkeologisella alueella on myös vierailukeskus, jossa on karttoja, wc:t ja lahjatavarakauppoja. Sinne on rakennettu myös Maya-kansan museo (El Museo del Pueblo Maya), joka esittelee mayakulttuuria ja alueen löytöjä. Reput ja muut vastaavat tavarat on jätettävä säilytyslokeroihin, eikä niitä sallita alueen sisälle. Silloin kun minä kävin siellä vuonna 1991, alue oli vielä täysin keskeneräinen ja ilman entisöintiä eikä mitään vierailukeskusta ollut olemassakaan. Alueella oli yksi rakennus ja yksi virkailija ja vain pari muuta turistia minun lisäkseni. Nyt, kun katsoo Google Mapsia, huomaa, että itse arkeologinen alue on jokseenkin entisellään, mutta uudet tiet ja Méridan laajenevat uudisrakennusalueet lähestyvät jo itse arkeologista aluettakin joka puolelta. Kehitys kehittyy.

Tuolloin vuonna 1991 alue oli vasta muutama vuosi aiemmin kaivettu viidakon keskeltä ja siitä oli tehty kansallispuisto vasta vuonna 1987. Keskusalueen ulkopuolelle oli tehty n. tiheän viidakon läpi parin kilometrin mittainen 2,5 metriä leveä luontopolku, joka kaartui takaisin alueelle. Kävinpä senkin kiertämässä, vaikka hieman hirvitti, josko metsästä hyökkää vaikka jaguaari tai tiellä olisi vaarallisia käärmeitä. Ketään muita ei siellä ollut, joten olin aivan omillani, jos jotain olisi sattunut. No, onneksi ei tapahtunut mitään ja kun polku alkoi kaartua takaisin kohti alueen keskustaa, olo huojentui. Nykyään sitä ei enää ilmakuvasta huomaa.

Luontopolku.

Alueella on myös 1500-luvulta peräisin oleva fransiskaanikirkko, joka edustaa alueen ainutlaatuista siirtomaavallan ja mayojen historian risteyskohtaa.

1500-luvun fransiskaanikappeli.

Uxmal

Uxmal (Jukatec maya-kielellä Óoxmáal) on vanha maya-kaupunki Jukatanin niemimaalla Meksikossa 62 kilometriä etelään Méridan kaupungista. Sinne pääsee linja-autolla.

Uxmal sijaitsee Puucin alueella läntisellä Jukatanin niemimaalla, ja sitä pidetään yhtenä alueen hallitsevan arkkitehtonisen tyylin edustavimmista mayakaupungeista. Se on nimetty Unescon maailmanperintökohteeksi yhdessä läheisten Kabahin, Sayilin ja Labnan raunioiden kanssa.

Uxmalin kartta. Kuva: HJPD/Wikipedia.

Kaupunki kehittyi kahdessa vaiheessa. Ensin se kasvoi maalaiskylästä merkittäväksi poliittiseksi ja hallinnolliseksi keskukseksi. Sen jälkeen siitä kehittyi Jukatanin niemimaan lounaisosia hallinneiden kaupunkivaltioiden merkittävin keskus. Ensimmäisessä vaiheessa kaupunkiin rakennettiin muun muassa erilaisia sadeveden varastointiin suunniteltuja rakennelmia ja toisessa vaiheessa kaikki merkittävimmistä rakennelmista.

Etualalla pallokenttä, taustalla "Nunnaluostari" ja "Taikurin pyramidi".

Pallokenttä ja "Nunnaluostari".

Uxmalin paikka on kuiva ruohosavannialue, mutta ympäröivä alue on voimakkaasti metsäinen. Vettä kerättiin kaupungin sisällä olevilla cenoteilla tai sadetta keräävillä altailla. Sademäärä ja veden saanti olivat jatkuva huolenaihe kaupungin asukkaille, jotka usein pyysivät Chacin apua arkkitehtonisessa symboliikassa, hieroglyfeissä ja ihmisuhreissa. Hieroglyfit paljastavat, että Uxmalin hallitsija otti nimen "Chac" noin 900-luvulla.

Muinaiset tiet, joita kutsutaan sakbeiksi, yhdistävät rakennuksia, ja niitä rakennettiin myös muihin alueen kaupunkeihin, vaikka mayoilla ei tiettävästi ollut vetojuhtia tai isoja vaunuja kuljetuksiin.

Toisin kuin useimmat muut esilatinalaisamerikkalaiset kaupungit, Uxmalia ei ole muotoiltu geometrisesti. Sen tila on järjestetty suhteessa tähtitieteellisiin ilmiöihin, kuten Venuksen nousuun ja laskuun, ja se on mukautettu alueen topografiaan, joka koostuu useista kukkuloista. Puuc-arkkitehtuurin pääominaisuus on rakennusten julkisivujen jakaminen kahteen vaakasuuntaiseen elementtiin. Näistä alempi on tasainen ja muodostuu huolellisesti kuvioiduista kiven kappaleista ja oviaukoista. Ylempi taso sitä vastoin on koristeltu runsaasti symbolisilla aiheilla hyvin plastiseen tyyliin; yksittäiset lohkot muodostavat eräänlaisen mosaiikin. Oviaukkojen päällä ja ylätason kulmissa on veistoksia, jotka koostuvat lähes poikkeuksetta Chacin, sadejumalan pään esityksistä.

Uxmalissa on erittäin hienoja entistettyjä rakennuksia, joissa on näkyvissä veistoksia ja seinäfriisejä. Uxmalin rakennukset ovat tyypillistä puuc -tyyliä, ja niissä on sileät, matalat seinät, jotka avautuvat koristeellisiin friiseihin, jotka perustuvat tyypillisten majojen esityksiin. Näitä edustavat pylväät (jotka edustavat majojen seinissä käytettyjä ruokoja) ja puolisuunnikkaan muotoiset muodot (jotka edustavat olkikattoja). Kietoutuneita käärmeitä ja monissa tapauksissa kaksipäisiä käärmeitä käytetään sateenjumala Chaacin naamioissa.

Rakennusten puuc-tyylin koristefriisejä.

Rakennukset hyödyntävät maastoa saadakseen korkeutta ja merkittäviä tilavuuksia, mukaan lukien viisikerroksinen "Taikurin pyramidi" ja yli 1 200 neliömetrin pinta-alaltaan oleva "Kuvernöörin palatsi" sekä "Nunnaluostari". Nimet ovat espanjalaisten myöhemmin antamia eivätkä tietenkään kerro rakennusten alkuperäisiä nimiä.

"Taikurin pyramidi" (27,6 metriä korkea) on rakennettu ja sijoitettu siten, että pyramidin länsipuolen portaikko on kesäpäivänseisauksena auringonlaskun valaisema.

"Kuvernöörin palatsi".

Kaksipäinen jaguaaripatsas "kuvernöörin palatsin" edustalla.

"Kilpikonnatalo".

"Nunnaluostari".

Suuri pyramidi.

Uxmalin alueella oli ollut asutusta jo noin vuonna 800 eKr., mutta varsinainen kaupunki kehittyi vasta jälkiklassisella kaudella noin 650 – 1000 jKr. Arkeologisten tutkimusten ja radiohiiliajoituksen perusteella merkittävimmät rakennustyöt tehtiin vuosien 700 – 1000 välillä. Perimätiedon mukaan kaupungin perusti vuonna 751 Tutul Xiu -kansaan kuulunut Ah-Kuy-Tok-Tutul-Xiun johtama ryhmittymä.

Ainoa arkeologisten lähteiden perusteella tunnettu Uxmalin hallitsija oli Chan Chak K’ak’nal Ajaw, joka nousi valtaan noin vuonna 890. Hänen kerrotaan rakennuttaneen kaikki suurimmat rakennukset. Tutkijat eivät ole yksimielisiä siitä kuinka kauan Uxmalin valtakausi kesti. Eräs mahdollinen syy oli Chichén Itzán vallan kasvu. Maya-hieroglyfitietojen mukaan Uxmal oli kuitenkin edelleen miehitettynä ja osallistui Mayapánin poliittiseen yhtymään. Kun se päättyi, Uxmal, kuten muutkin pohjoisen suuret kaupungit, hylättiin (n. 1450).

Ensimmäisen kuvauksen Uxmalin raunioista julkaisi Jean-Frédéric Waldeck vuonna 1836. John Lloyd Stephens ja Frederick Catherwood kävivät siellä vuonna 1841 ja julkaisivat melko tarkkoja ja yksityiskohtaisia piirustuksia. Frank Blom suoritti ensimmäisiä kaivauksia vuosina 1929, 1936 ja 1938. José A. Erosa aloitti 1943 Meksikon opetusministeriön alaisuudessa alueen entisöintityöt.

Iguaaneja alueella liikkuu runsaasti.

Kabah

Myös Kabah on mielenkiintoinen kohde. Kabah (myös Kabaah, Kabáh, Kahbah ja Kaba) on maya-arkeologinen kohde Puucin alueella Länsi-Jukatanissa, Méridan eteläpuolella. Kabah on Puucin alueen toiseksi suurin raunioalue Uxmalin jälkeen. Paikka sijaitsee noin 140 kilometriä etelään Méridasta. Sinnekin pääsee yleisellä linja-autolla tai matkanjärjestäjien kyydillä.

Alueen arkeologinen kartta.

Kabah sijaitsee Uxmalin eteläpuolella, ja se on yhdistetty Uxmaliin 18 kilometriä pitkällä ja viisi metriä leveällä korotetulla pengertiellä, jonka molemmissa päissä on upeat monumentaaliset maya-tyyliin suippokärkiset kaaret. Nämä seremonialliset kaaret ovat kuin elokuvista tuttu ”tähtiportti” muihin maailmoihin.

Kabahin kaariportti.

Pengertien entisöity osa.

Nimeä Kabah tai Kabaah ehdotti ensimmäisenä Estanislao Carrillo vuonna 1846, ja sitä pidetään yleensä arkaaisena maya-kielen ilmaisuna, joka tarkoittaa "vahvaa kättä". Tämä on paikan esikolumbialainen nimi, joka mainitaan Chumayelin Chilam Balam -kirjassa. Vaihtoehtoinen nimi on Kabahaucan eli "kuninkaallinen käärme kädessä", jonka ehdotti Teoberto Maler.

Alueella oli asutusta 200-luvun puolivälistä eaa. lähtien. Suurin osa nykyään näkyvistä arkkitehtuurirakennuksista on rakennettu 700-luvun ja 1000-luvun välisenä aikana. J.E.S. Thompson käytti eräästä rakennelmasta löydettyä ajoitusta ja ehdotti raunioiden ajoitukseksi vuotta 879 jKr., joka on luultavasti kaupungin huippukauden ajalta. Toinen paikalta löydetty kaiverrettu vuosiluku on yksi viimeisimmistä mayaklassiseen tyyliin kaiverretuista, vuodelta 987 jKr.

Kabahin tunnetuin rakennelma on "Naamioiden palatsi", jonka julkisivua koristavat sadat sadejumala Chaacin kivinaamiot. Chaacin, sadon suojelijan, korostaminen johtui alueen veden niukkuudesta. Tässä Jukatanin pohjoisosassa, jossa on paljon kuivuutta, ei ole cenote -vesilähdettä, joten mayojen täytyi täällä olla riippuvaisia ​​yksinomaan sateesta. ”Naamioiden palatsi” tunnetaan myös nimellä Codz Poop, joka tarkoittaa "rullattua mattoa" kivimosaiikkien kuvion mukaan. Tämä yhden elementtisarjan massiivinen toisto on epätavallista maya-taiteessa, ja täällä sitä käytetään saamaan ainutlaatuinen vaikutelma.

"Naamioiden palatsi".

Alueella on myös useita muita palatseja, matalia kivirakennuksia ja porraspyramiditemppeleitä. Vaikka useimmat niistä edustavat puuc -tyyliä, joissakin näkyy chenes -elementtejä. Chenes-tyyli on hyvin samankaltainen kuin puuc-tyyli, mutta se on peräisin ajalta ennen Puucin alueen mosaiikkijulkisivujen käyttöä. Siinä oli täysin koristellut julkisivut sekä rakennusten ylä- että alaosissa. Joitakin oviaukkoja ympäröivät vuori- tai taivaanjumalia edustavat hirviöiden mosaiikkinaamiot, jotka tunnistivat oviaukot yliluonnollisen maailman sisäänkäynneiksi. Alueella oli useita veistettyjä paneeleita, ovenpalkkeja ja ovenpieliä, joista useimmat on siirretty museoihin muualle. Veistokset kuvaavat enimmäkseen alueen hallitsijoita ja sodankäyntikohtauksia.

Yleiskuva rakennuksista.

Ensimmäisen yksityiskohtaisen selvityksen raunioista julkaisivat John Lloyd Stephens ja Frederick Catherwood vuonna 1843.

Alueella oli paljon perhosia.