Palenquen maya-kaupunki Meksikossa

© Kalevi Mikkonen 2024 (kaikki valokuvat: Kalevi Mikkonen, jollei toisin mainittu)

Palenque on maya-intiaanien sademetsään rakentama raunioitunut kaupunki ja arkeologisesti merkittävä alue Chiapasin osavaltiossa Meksikossa lähellä Usumacinta-jokea. Kulttuurille ja Meksikon ja Guatemalan alkuperäisasukkaille annettu nimi maya tuli käyttöön jo Kolumbuksen ajalta, kun hän kohtasi neljännellä matkallaan rannikkoseutuja tutkiessaan intiaaneja, jotka kertoivat olevansa kotoisin Maiam -nimisestä maasta.

Alue ei ole parhaiten säilynyt maya-kaupunki tai yhtä suuri kuin esimerkiksi Tikal, mutta useat alueelta tehdyistä arkkitehtonisista ja patsaslöydöistä on luokiteltu hienoimmiksi säilyneiksi esimerkeiksi maya-taiteesta, kuten sen arkkitehtuuri, veistokset ja kaiverrukset. Palenque kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon, johon se valittiin vuonna 1987.

Mayakaupungin nimi oli ollut Lakam´ha eli "iso vesi" tai "leveä vesi". Temppeleitä ympäröi sademetsä, jossa on lukuisia lähteitä ja vesiputouksia sekä koskia. Metsässä voi tavata tukaaneja, oselotteja ja meluapinoita. Lakam’ha oli ollut klassisen kauden mayojen B'aakal-kaupunkivaltion pääkaupunki. B'aakal tarkoittaa luuta.

Palenquen varhaishistoriasta on vain vähän tietoja, erityisen heikosti tunnetaan kaupungin historia esiklassiselta kaudelta (n. 1000 eKr. – 250 eKr.). Löydökset tuolta ajalta ovat vähäisiä. Varhaisen klassisen kauden 250–400 ajalta on löydetty keramiikkaa erityisesti alueen länsiosasta. Vaikka tietoja on vähän, vasta vain pieni osa Palenquesta on tutkittu, joten todisteita varhaishistoriasta voi olla vielä löytämättä. Kaupunki oli kuitenkin sen varhaisvaiheissa vielä pieni ja hajanaisesti asutettu.

Palenquen tallennettu historia alkaa varhaisimman mainitun kuninkaan, K'uk' Bahlamin ajalta. Hän tuli valtaan mayojen aikamerkinnän 8.19.15.3.4 1 Kan 2 Kayabin mukaan, eli 10. maaliskuuta vuonna 431 jKr. Sitä seurasi lähes keskeytymätön kuninkaiden peräkkäisyys 800-luvun loppuun asti. Kolmea ensimmäistä varhaista hallitsijaa kuvaavissa kirjoituksissa heidät mainitaan tuntemattomalta Tok Tahn -nimiseltä paikalta tulleina hallitsijoina ennen kuin he muuttivat Lakam'haan/Palenqueen. Palenque alkoi 400-luvulla kehittyä alueelliseksi keskukseksi, mutta 500-luvun lopulla se kärsi pahoin sodassa itäisiä ja koillisia vanhempia kuningaskuntia vastaan.

Ricardo Almendárizin vuonna 1787 piirtämä kuvaus Palenquen seinäreliefistä. Kuva: Public domain.

Palenque, kuten kaikki Maya-kaupunkivaltiot, harjoitti jatkuvaa poliittista ja taloudellista kilpailua naapureidensa kanssa muodostaen liittoutumia, sotien, laajentaen vaikutusvaltaansa mahdollisuuksien mukaan ja supistuen tappion kohdatessa. Se kärsi sarjan varhaisia ​​tappioita voimakkaalta Kaan-valtakunnaln taholta, mikä johti rappeutumisen ja epäjärjestyksen ajanjaksoon. Nämä tappiot tapahtuivat vuonna 599 jKr. kuningatar Yohl Ik'nalin hallinnassa ja vuonna 611 jKr. kuningas Ajen Jol Matin aikana.

Myöhäisellä klassisella kaudella Palenquen kuninkaaksi nousi vuonna 615 nuori K’inich Janaab’ Pakal (Pakal Suuri), joka hallitsi kuolemaansa vuoteen 683 asti. Hän tuli kuninkaaksi 9.9.2.4.8 5 Lamat 1 Mol, eli 26. heinäkuuta 615 jKr. Hän palautti Palenquen tunnetuksi ja rakensi siitä suuren poliittisen ja taloudellisen voimanpesän. Hän hallitsi lähes 68 vuotta, ja hänen pitkän hallituskautensa aikana rakennettiin monet nykyään nähtävät monumentaaliset rakenteet. Tämä Pakalin hallitusaika oli Palenquen kulta-aikaa.

Pakalin rakennuttamasta kaupungin osasta tuli sen keskeisin alue. Hänen poikansa ja seuraajansa jatkoivat alueen rakentamista.

Viimeinen hieroglyfimaininta Palenquesta on vuodelta 799, jolloin kuninkaaksi nousi Wak Kimi Janaahb’ Pakal III. Tuolloin kaupungin merkitys oli jo romahtanut. Virkaanastujaiset tallennettiin vain pieneen astiaan, kun aiemmin niistä oli kirjoitettu kalkkikivisissä tableteissa. Tämän jälkeen paikka alkoi jyrkästi rappeutua, ja se hylättiin joskus ennen 1100-lukua, siis kauan ennen espanjalaisten tuloa.

Teorioiden mukaan muiden maya-kaupunkien tavoin myös Palenquen väestöllinen kuormitus lisääntyi yli alueen kantokyvyn 700-luvulla. Vuoden 800 jälkeen alueelle ei rakennettu uusia seremoniallisia rakennuksia. Maanviljelysväestö eli alueella muutaman sukupolven ajan, mutta sittemmin kaupunkia ympäröivä sademetsä kasvoi umpeen ja peitti alleen rakennukset. Alue oli hyvin harvaan asuttua espanjalaisten saapuessa 1500-luvulla. Palenque on levittäytynyt laajalle alueelle. Arkeologisen alueen 1 780 hehtaarin alalta on löydetty 1 400 rakennusta, joista vain noin kymmenesosaa on tutkittu.

Kun kävin Palenquessa vuonna 1991, raivatun ja kunnostetun alueen reunoillakin näkyi viidakon peitossa olevia portaikkoja ja muita rakennusten osia, joita on sittemmin kaivettu esille. Alueen kaivaukset jatkuvat edelleen ja sademetsän kätköistä löytyy uusia rakennuksia ja arkeologisia löytöjä, erityisesti lidar-tekniikan avulla.

Vielä vuonna 1991 viidakon peitossa ollut rakennus. Tuon jälkeen alueelta on kaivettu esiin monia uusia rakennuksia, jotka tuolloin olivat vielä osittain nurmikumpujen alla tai viidakossa.

Ensimmäisenä eurooppalaisena paikalla vieraili isä Pedro Lorenzo de la Nada vuonna 1567. Paikalliset kutsuivat aluetta tuolloin nimellä Otolum, "tukevien talojen maa". Kääntäessään nimen espanjaksi de la Nada antoi alueelle nimen Palenque, joka suomentuisi "linnoitukseksi". Sittemmin lähelle rakennettu kaupunki Santo Domingo del Palenque sai nimensä muinaisen seremoniallisen pääkaupungin mukaan.

Tiedot alueen raunioista alkoivat hiljalleen levitä, ja ne saivat myös monia tutkimusmatkailijoita kiinnostumaan alueesta. Maya-rauniot ja erityisesti Palenque saivat laajaa huomiota, kun tutkimusmatkailija John Lloyd Stephens ja taiteilija Frederick Catherwood vierailivat siellä 1840 ja julkaisivat alueesta kauniisti kuvitetun teoksen.

K'inich K'an B'alam II ("Chan Bahlam II"). Piirros: Frederick Catherwood.

Palenque on yksi tutkituimmista maya-kohteista. Useat tärkeät löydöt, jotka koskevat mayaglyfi- tekstien tulkintaa, ja jotka perustuvat siellä löydettyihin lukuisiin kaiverrettuihin kirjoituksiin, ovat paljastaneet paljon tietoa alueen historiasta sekä paremman ymmärryksen maya-kulttuurista yleensä.

Meksiko on 1920-luvulta lähtien tutkinut Palenqueta melkein jatkuvasti. Kuuluisinta meksikolaista retkikuntaa veti Alberto Ruz Lhuillier, joka johti kaivauksia 1949–1958. Hänen ryhmänsä kaivoi neljän vuoden ajan läpi kivikasan, joka oli ”Piirtokirjoitusten temppelin” sisällä olevan pyramidin portaikossa. He läpäisivät sen 15. kesäkuuta 1952 ja löysivät koskemattoman haudan. Vaikka tutkijat eivät vielä tunnistaneet sitä kuninkaan haudaksi, myöhemmin todistettiin, että Ruz Lhuillier ja kumppanit löysivät K’inich Janaab’ Pakalin leposijan. Ruz Lhuillierien hauta on myös Palenquessa. Jokin aika sitten löydettiin Pakalin haudan alta kivin vuorattu vesitunneli. On oletettu, että kerran vedellä täytetty tunneli on saatettu rakentaa kuljettamaan Pakalin henkeä alamaailmaan.

Valitettavasti Pakalin hauta ei ole enää vierailijoiden käytettävissä, vaikka museossa on haudasta tehty upea rekonstruktio. Kun itse kävin paikalla vuonna 1991, pääsy pyramidin sisällä olevaan hautapaikkaan oli vielä sallittu. Syvällä pyramidin alaosassa olevaan hautapaikkaan menivät jyrkät, hieman niljakkaat portaat ja sisällä oli kuuma kuin saunassa.

Silloin vuonna 1991 Palenquessa kuvattiin ranskalais-kanadalais-meksikolaista TV-sarjaa Tarzanista. Palenquen viidakko sai toimia Afrikkana. Tarzania esitti Wolf Larson -niminen heppu ja Janea Lydie Denier -niminen ranskalaisneitonen. Kuvausryhmä ja näyttelijät asuivat samassa Hotel Mision Palenquessa kuin minäkin. Pitkähiuksinen blondi Tarzan kuulemma viihtyi usein hotellin baarissa nauttien virvokkeita. Televisiosarjaa esitettiin vuosina 1991–1994. Tässä versiossa Tarzan esitettiin vaaleana ympäristönsuojelijana, ja Jane muuttui ranskalaiseksi ekologiksi. Myös Suomen televisiossa sarja nähtiin 1990-luvulla.

Palenquessa sattui myös mielenkiintoinen valoilmiö, kun iltasella ihmettelin hotellihuoneessani, kun ulkona yhtäkkiä tapahtui kirkkaita valonväläyksiä. Menin ulos katsomaan, ja koko taivas oli valtavien ja kirkkaiden salamojen valaisema. Mitään ääntä ei kuulunut eikä vettä satanut. Ilmiö oli suorastaan aavemainen. Kyseessä olivat ns. elosalamat tai kalevantulet suomalaisittain, jotka välähtivät sen verran kaukana, että mitään ääntä ei kuulunut. Elosalamat tarkoittavat näkyviä salamaniskuja, jotka tapahtuvat niin kaukana, että ne eivät kuulu. Salamanisku kuuluu enimmillään noin 15 km:n päästä, joten elosalamat ovat tätä kauempana. Salamaniskut näkyvät myös valonkajastuksena pilvissä. En ole koskaan sitä ennen tai sen jälkeen nähnyt noin huikeaa valoshowta!

Piirtokirjoitusten temppeli

Ylätasanteen seinäkirjoitus.

Portaikko ylätasanteelta hautakammioon. Kuva: Public domain.

Hautakammion portaikon peittävä laatta. Vasemmalta kaivettiin portaikko esiin.

Pakal Suuren hautakammio ja sen päällä oleva kivilaatta, jossa on Pakalin kuva ja piirtokirjoituksia.

Sarkofagin kivipaaden kaiverrus: Piirros: Meksikon Antropologinen museo/Merle Greene Robertson.

Haudan sijainti on merkittävä, koska kuningas Pakal on haudattu maanalaiseen kammioon suoraan pyramidin alapuolelle - ja siksi se on yhteydessä "maalliseen" valtakuntaan. Tällä tavalla Pakal asuu sekä elävien että kuolleiden maailmassa. Yhdestä kivestä kaiverretun sarkofagin kannessa (veistos arkku, joka on sijoitettu maan päälle), on kuva kuninkaasta ripustettuna alamaailman leukojen päälle. Kannessa, kuten haudassaan, Pakal on sijoitettu välitilaan, taivaiden - jota symboloivat hänen yläpuolellaan oleva maailmanpuu ja lintu - ja Xibalban, maya-alamaailman, väliin. Pakalin jäänteiden lisäksi sarkofagin sisältä löydettiin arvokkaita materiaaleja, kuten jadea, simpukoita, helmiä ja obsidiaaneja. Jotkut arkeologit, tutkittuaan luurangon hampaita, katsovat kuitenkin, että haudassa on Pakalia 40 vuotta nuoremman miehen jäännökset – tämä muistuttaa siitä, että maya-arkeologia on edelleen dynaaminen tutkimusalue.

Kirjoittaja hautakammiossa.

Pakalin hautakammion rekonstruktio Meksikon Antropologisessa museossa.

Pakalin vihreästä jade-kivestä tehty kuolinnaamio museossa.

Palatsi

Palatsi on Palenquen suurin rakennuskompleksi, joka on kooltaan 97 metriä x 73 metriä. Palatsissa oli lukuisia suuria kylpypaikkoja ja saunoja, johon toimitettiin vettä monimutkaisen vesijärjestelmän avulla. Suurista kivipaloista rakennettu akvedukti, jossa on kolme metriä korkea holvi, ohjasi Otulum-joen virtaamaan pääaukion alle.

Palatsin käymälä.

"Rullaluistelija".

Kalenterikivi.

Palenquen suuri akvedukti, jonka avulla palatsiin ja muualle kaupunkiin toimitettiin makeaa vettä joesta.

Muita rakennuksia

Usean temppelin kokonaisuus. Oikealla Ristin temppeli, takana Lehtimäisen  ristin temppeli ja oikealla Auringon temppeli. Tuolloin vielä ne eivät olleet kokonaan esille kaivettuja.

Auringon temppeli. Taustalla palatsi.

Auringon temppeli (oik.) toiselta puolen.

Ristin temppeli.

Ristin temppeli sivulta.

Lehtimäisen ristin temppeli.

Maalattu seinäreliefi temppelistä XIV.

Kreivin temppeli

Kreivin temppeli ja sen vierellä kolme pohjoisryhmän temppeliä.

Pääkallotemppeli.

Yhdessä pylväässä on pääkallon kuva.

Yleiskuvia Palenquesta

 Chichén Itzá

© Kalevi Mikkonen 2024

Chichén Itzá on kuuluisin ja parhaiten kunnostettu esikolumbiaaninen arkeologinen alue ja historiallinen kaupunki Jukatanin niemimaalla Meksikossa Yucatánin osavaltiossa. Sen rakentamisen aloittivat mayat. Se on Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluva arkeologinen alue. Tämä on Meksikon tunnetuin ja vierailluin arkeologinen kohde.

Chichén Itzá (suomeksi Itzan kaivon suu) on historiallisesti yhdistetty Itza-mayojen aikaan. Se oli Jukatanin tärkein alue myöhäisklassisena aikana 600 – 1250 jKr. Se pysyy tänä päivänäkin. Sen pyhä kaivo (Cenote Sagrado) oli pyhiinvaelluskohde vielä kauan Espanjan valloituksen jälkeen.

Kartta: HJPD/GNU Free Documentation License

Useimpien arkeologien mukaan mayat rakensivat alueen ensimmäiset merkittävät asutukset. Keraamiset todisteet viittaavat varhaiseen kauteen, joka alkoi esiklassisesta keskiajasta (800 – 300 eKr.). Myöhäisklassisella kaudella (600 – 900 jKr.) oli jo muurattuja rakenteita. Monet näistä rakenteista sisältävät glyfitekstejä, joissa mainitaan hallitsija nimeltä K'ak u Pakal (Tulikilpi), ja ne ovat peräisin 800-luvun lopulta. Toinen lordi, Lajchan Akbal (Kaksitoista pimeyttä), on hiljattain tunnistettu useista Castillo Viejon kirjoituksista. Kaiken kaikkiaan yli 64 nimettyä henkilöä on tunnistettu kirjoituksista.

Luultavasti noin vuonna 987 tolteekkikuningas Quetzalcoatl (mayakielellä Kukulcán) valtasi Chichén Itzán ja teki siitä pääkaupunkinsa. Tolteekkikulttuuri sulautui alueen mayakulttuuriin saaden vaikutteita myös keskisestä Meksikosta ja Puuc-kulttuurista. Sotaisat tolteekit tunnetaan ihmisuhreistaan ja Chichén Itzá oli uhrausrituaalien näyttämönä.

Chichén Itzá oli voimakas kaupunkivaltio, joka hallitsi laajaa aluetta Jukatanin niemimaalla. Sen kaupalliset ja poliittiset suhteet olivat laajat, mikä toi paitsi tavaroita myös muita vaikutteita jopa Keski-Meksikosta. Nämä tavarat ja ideat saapuivat sinne sekä maitse että meritse, ja Isla Cerritosin pohjoisrannikolla sijaitseva kohde oli sen tärkein satama. Chichén Itzá oli jo taantumassa alueellisena pääkaupunkina, kun Mayapan alkoi nousta valtaan noin 1250 jKr. Chichén Itzá muuttui pelkäksi rituaalipaikaksi ja kaupunki hylättiin vähitellen.

Vuonna 1531 espanjalainen konkistadori Francisco de Montejo valtasi kaupungin. Varhaisin maininta Chichén Itzásta on fransiskaanipappi Diego de Landalta 1500-luvun puolivälin tienoilta. Ensimmäisen merkityksellisen tallennetun vierailun tälle kohteelle tekivät tutkimusmatkailijat John Lloyd Stephens ja Frederick Catherwood 1840-luvulla. Heidän kirjansa maya-kaupungeista olivat suosittuja 1800-luvulla ja ovat kiinnostavaa luettavaa vielä nykyäänkin. Heidän kirjansa, jotka olen lukenut, ovat: Incidents of Travel in Yucatán 1 & 2 ja Incidents of Travel in Central America, Chiapas and Yucatán.

Kuvia Chichén Itzásta: Kaikki kuvat © Kalevi Mikkonen.

Kuvat vuodelta 1991.

Kukulcánin pyramidi:

Kukulcánin pyramidi (tunnetaan myös tolteekkien nimellä Quetzalcoatl) on Chichén Itzán suurin ja tärkein seremoniarakennus. Varhaiset espanjalaiset kutsuivat sitä El Castilloksi, tarkoittaen linnaa. Pyramidi, joka on 25 metriä korkea, ei kuitenkaan muistuta linnaa, vaan sitä käytettiin uskonnollisiin ja tähtitieteellisiin tarkkailutarkoituksiin. Pyramidi rakennettiin vuosien 1000 – 1200 välisenä aikana suoraan aikaisempien temppelien perustalle. Pyramidin arkkitehtuuri antaa tarkkaa tietoa maya-kalenterista ja on suunnattu kevät- ja syyspäiväntasauksen merkitsemiseksi. Nelipuolisen rakenteen jokaisella puolella on portaikko, jolla on yhdeksänkymmentäyksi askelmaa, jotka yhdessä yläosan jaetun askelman kanssa muodostavat 365 päivän eli yhden vuoden lukumäärän. Porraskäytävä jakaa sen yhdeksän tasoa kahtia, jolloin saadaan luku 18 – kalenterivuodessa oli kahdeksantoista 20-päiväistä kuukautta. Pyramidin jokaisella fasadilla on 52 litteää paneelia, jotka merkitsevät mayojen kalenterin 52 kalenterikierron vuotta. Joka kevät- ja syyspäiväntasauksen aikana maalis- ja syyskuussa alueelle kerääntyy paljon väkeä, koska silloin auringonvalon osuessa pohjoisen porraskäytävän sivulle, se muodostaa näkymän kiemurtelevasta käärmeestä (käärmeen päät on kaiverrettu portaikon alapäähän).Temppelikammion sisäpuolella on Chac Mool -patsas (se kuvaa ihmishahmoa kallistuessaan pää ylöspäin ja kääntyen toiselle puolelle pitäen tarjotinta vatsan yläpuolella. Siellä on myös jaguaarin muotoinen valtaistuin, joka oli maalattu punaiseksi ja siihen oli upotettu jadepaloja.

Caracol -observatorio:

Chichén Itzán observatorio on nimeltään El Caracol (etana espanjan kielellä), koska siinä on sisäportaat, jotka kiertyvät ylöspäin kuin etanankuori. Ensimmäinen rakenne luotiin todennäköisesti 9-luvun lopun siirtymäkaudella ja koostui suuresta suorakaiteen muotoisesta alustasta, jonka portaat olivat sen länsipuolella. Lavan yläpuolelle rakennettiin korkea pyöreä torni, jossa oli vankka alaosa, keskiosa, jossa oli kaksi pyöreää galleriaa ja kierreportaat ja havaintokammio yläosassa. Myöhemmin pyöreä ja sitten suorakaiteen muotoinen alusta lisättiin. Pyöreä, samankeskisesti holvattu Caracol rakennettiin uudelleen useita kertoja käytön aikana sen tähtitieteellisen havainnointikapasiteetin tarkentamiseksi. Caracolin ikkunat osoittavat pää- ja väli-ilmansuuntiin, ja ne mahdollistivat Venuksen, Plejadien, auringon ja kuun sekä muiden taivaallisten kappaleiden liikkumisen seuraamisen.

Sotureiden temppeli:

Sotureiden temppelin alue rakentuu suuresta porrastetusta pyramidista, jonka etupuolella ja reunoilla on veistettyjen pylväiden rivit, jotka kuvaavat sotureita. Tämä temppeli on samanlainen temppeli kuin tolteekkien-pääkaupungissa Tulassa ja osoittaa kulttuurikontaktia näiden kahden alueen välillä. Chichén Itzán temppeli rakennettiin kuitenkin suuremmassa mittakaavassa. Pyramidin huipulla pyramidin temppelin sisäänkäyntiä kohti johtavien portaiden yläosassa on Chac Mool, jonka temppeli on ollut aikaisemmin paikalla. Laajalla temppelialueella on muitakin pienempiä temppeleitä eri jumaluuksille ja sivustoilla kaiketi puukattoa kannatelleet pylväsrivistöt.

Pelikenttä:

Alueella on kahdeksan pallopelien pelikenttää, joista suurin Gran Juego de Pelota on kooltaan 166 x 68 metriä. Pelivälineenä oli kumipallo ja kaiverrusten mukaan pelaajat käyttivät lonkkiaan pitääkseen pallon ilmassa mahdollisimman pitkään. Pisteitä saatiin, kun pallo meni kivirenkaiden läpi ja vastustajien pelaajien alueelle. Aiemmin uskottiin, että pelin häviäjät uhrattiin, mutta tutkijat ovat ehdottaneet myös uusia teorioita. Joidenkin mielestä voittajajoukkueen kapteeni uhrattiin, koska joukkueen voitto teki hänestä sopivan uhrin jumalille. Isolla pelikentällä on myös akustinen ominaisuus. Sanat, jotka pehmeästi kuiskataan suuren pallokentän toisessa päässä, ovat selvästi kuultavissa toisessa päässä ja yksi pallokentän keskustassa tehtävä taputtelu tai huuto tuottaa yhdeksän erillistä kaikua.

Pyhä lähde eli Cenote sacrado:

Cenote Sagrado on 60 metriä leveä ja vajaat 30 metriä metriä syvä luonnollinen lähde, johon on aikojen kuluessa uhrattu sateenjumalalle paljon nuoria tyttöjä ja myös miehiä. Uhrattavat kävivät ennen seremoniaa saunassa puhdistautumassa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Saunan paikka on edelleen lähteen reunalla. Itse tilaisuudessa uhri sidottiin liikuntakyvyttömäksi koruilla ja hienoilla kankailla ennen kuin hänet työnnettiin veteen. Uhrattavaksi joutuminen oli tytölle suuri kunnia. Cenote Sagrado oli pyhiinvaelluspaikka muinaisille maya-ihmisille, jotka etnohistoriallisten lähteiden mukaan tekivät uhrauksia erityisesti kuivuuden aikana. Arkeologiset tutkimukset tukevat tätä, sillä cenoten pohjalta on löydetty tuhansia esineitä, kuten kultaa, veistettyjä jade-esineitä, kopaalia, keramiikkaa, piikiviä, obsidiaania, simpukoita, puuta, kumia, kankaita sekä lapsien ja miesten luurankoja.

Muita kohteita:

Seinäkaiverrus.

Venuksen tasanne, jonka vierestä johtaa tie pyhälle lähteelle.

Steela.

Tzompantli eli kallotasanteen alusta.