Egyptin koptit ja koptilainen kulttuuri
© Kalevi Mikkonen 2025
Egyptin matkoillani tutustuin jonkun verran myös koptilaisuuteen egyptologian professori Rostislav Holthoerin (1937-1997) johtamilla matkoilla. Vierailin vuonna 1989 Kairon koptilaisissa kirkoissa, Kairon koptilaisessa museossa ja matkalla Aleksandriaan Wadi el Natrunin laakson 700-luvulla perustetussa Dayr al-Suryānin luostarissa. Luostari tunnetaan nimellä Syyrialainen luostari, koska siellä 1300-luvulle asti oli pääasiassa Syyrian ortodoksisen kirkon munkkeja. Luostari oli varsin nuhjuinen ja köyhän näköinen paikka ainakin silloin vuonna 1989, vaikka se olikin aika iso. Luostari on omistettu Neitsyt Marialle.
Vuonna 1990 vierailin lähellä Keski-Egyptin Sohagin kylää Niilin länsirannalla sijaitsevilla Punaisella ja Valkoisella luostarilla, jotka sijaitsevat neljän kilometrin päässä toisistaan. Punaista luostaria (Isä Psoin luostari) pidetään yhtenä merkittävimmistä kristillisen ajan alkuvuosien luostareista. Se on perustettu 300-luvun alkupuolella. Nimensä Punainen luostari sai ulkomuurin punaisista tiilistä. Valkoinen luostari (Apotti Šenudan luostari) on saanut nimensä sen muurien valkoisen kalkkikiven mukaan. Luostari perustettiin 300-luvulla. Molemmat luostarit olivat tuolloin rapistuneet ja pikaisen korjauksen tarpeessa ja myöhemmin nämä onkin restauroitu hyvään kuntoon.
Koptilaisuus on etninen kristinuskon orientaaliortodoksisiin kirkkoihin kuuluva kirkkokunta, joka syntyi antiikin aikana Aleksandriassa ja oli 300-luvulta 600-luvulle saakka valtauskonto Egyptissä. Koptien oman perimätiedon mukaan apostoli Markus toi kristinuskon Egyptiin vuonna 45. Aleksandriassa oli siihen aikaan isohko nasarealaiseen suuntaukseen kuuluva juutalaisseurakunta, jossa Markuksen opit saivat vastakaikua. Markuksen kuollessa marttyyrikuoleman vuonna 65 oli Aleksandriassa jo kukoistava kristillinen seurakunta. Tietysti myös Jeesus itse pyhän perheen lapsena oli asunut Egyptissä heidän pakomatkallaan, jota koptit hartaasti muistelevat. Sittemmin islam syrjäytti koptilaisuuden Egyptin pääuskontona, mutta koptit ovat Egyptin suurin vähemmistö ja koko arabimaailman suurin kristillinen yhteisö. Heidän lukumääräkseen Egyptissä on yleensä arvioitu 4,7–7,1 miljoonaa eli 6–9 prosenttia koko maan väestöstä, mutta joissain arvioissa heidän väestöosuudekseen on arvioitu jopa 10 prosenttia. Lisäksi Pohjois-Sudanissa asuu vajaa puoli miljoonaa koptia. Kopteja on lähtenyt myös paljon diasporaan Lähi-itään, Pohjois-Afrikkaan, Eurooppaan ja Amerikkaan. Kun muslimit alkoivat pitää itseään arabeina, nimitys "kopti" jäi Egyptin kristityille. Koptilaiskristityt eli koptit ovat pysyneet omana ryhmänään islamilaisessa Egyptissä, ja Egyptin muslimiväestöstä poiketen he eivät yleensä pidä itseään arabeina. Begoña Dobon ja muiden tutkimuksen (2015) mukaan koptit ovat geneettisesti lähellä muita egyptiläisiä, mutta eivät ole yhtä paljon sekoittuneet arabien kanssa ja ovat mahdollisesti suoremmin muinaisten egyptiläisten jälkeläisiä. Kuuluisin kopti on varmaankin Boutros Boutros-Ghali, joka toimi YK:n pääsihteerinä 1990-luvulla.
Muslimeiksi kääntyneet
arabihallitsijat alkoivat vainota kopteja 800-luvulta alkaen, jolloin koptien
kirkkoja tuhottiin, kirjoja poltettiin ja vanhimpia vangittiin. Kopteilla on
nykyisin Egyptissä kansalaisoikeudet, mutta heitä on ajoittain vainottu
fundamentalistimuslimien toimesta. Koptit kärsivät 1950-luvulla häirinnästä,
merkittäviä koptipuolueita lakkautettiin ja heidän omaisuuttaan
takavarikoitiin. Heikkenevät olosuhteet ajoivat monet koptit muuttamaan maasta.
Presidentti Anwar Sadatin aikana vuonna 1972 radikaalit islamilaiset tuhosivat
paljon koptien kirkkoja ja muita rakennuksia. Vuosikymmenen lopulla koptit
protestoivat syrjintää ja šarialain valtaa vastaan, ja maassa oli selkkauksia
muslimien ja koptien välillä. Sadat karkotti koptien paavi Šenuda III:n vuonna
1980 viideksi vuodeksi, koptiaktivisteja pidätettiin, ja heidän järjestöjään ja
julkaisujaan kiellettiin.
Koptit ovat kärsineet syrjinnästä ja väkivallasta 2000-luvullakin. Kouluissa koptien kulttuuria ei opeteta, ja heidän asemansa yliopistossa ja armeijassa on epätasa-arvoinen. 2010-luvulla kopteja on surmattu useissa hyökkäyksissä. Pelkästään vuosien 2011–2012 aikana heitä surmattiin yhteensä lähes sata. Vuonna 2013 muslimit syyttivät kopteja Egyptin väkivaltaisen armeijan tukemisesta, mikä johti uusiin koptivainoihin.
Koptit ovat niiden egyptiläisten jälkeläisiä, jotka puhuivat myöhäisegyptiläistä kieltä. Se tunnettiin koptina, kreikaksi aigyptios (αἰγύπτιος). Koptit puhuvat nykyisin arabian murretta, jossa on hiukan piirteitä koptin kielestä, joka kuoli koptien käyttökielenä 1100-luvulla. Koptin kieli on kuitenkin edelleen käytössä liturgisena kielenä, jota harvat ymmärtävät, ja sitä opetetaan Egyptin ulkopuolella koptien kirkoissa, kouluissa ja yliopistoissa. Koptin kieli on varsin lähellä muinaisen egyptin kieltä kreikkalaisilla ja osin myös demoottisella kirjaimilla kirjoitettuna. Demoottinen kirjoitus (muinaiskreikkalainen, δημοτικά – ’demoottinen’, ’kansanomainen’) on merkistö, jota käytettiin hieroglyfien ja hieraattisen kirjoituksen ohella. Demoottinen kirjoitus oli käytössä yli tuhat vuotta, jona aikana se kävi läpi useita kehitysvaiheita väistyen lopulta koptin kielen omaksuttua modifioidun kreikkalaisen aakkoston. Egyptologien ja kielitieteilijöiden mielestä koptin kieli puhuttuna muistuttaa eniten muinaisegyptiläistä kieltä. Koptin kielen kirjaimisto kehitettiin 200-luvulla ja sen äänteitä ja sanastoa on käytetty muinaisegyptin kielen tutkimuksessa. Professori Holthoerin mukaan suomen kielen sauna-sana on koptinkielinen lainasana. Alkuperäisessä koptilaisessa muodossaan se on ollut soune. Soune-sanan merkitys ja käyttö on ollut hyvin samanlainen kuin suomalaisen saunan. Sounessa oli kuumat kivet eli kiuas kuten suomalaisessa saunassakin. Se oli myös paikka, missä lapset synnytettiin ja missä sen ajan lääkärit ottivat vastaan potilaitaan. Holthoerin mielestä suomalainen sana sauna on suora johdannainen sounesta.
Yksi tunnetuimmista ja merkittävimmistä koptinkielisistä kirjakokoelmista on Nag Hammadin kirjasto, joka löydettiin Egyptistä vuonna 1945. Löydön muodostivat 13 nahkaan käärittyä papyruskirjaa, jotka oli haudattu sinetöidyissä ruukuissa. Löytöön kuuluvissa koodekseissa (papyruslehdistä koottu eräänlainen kirja) on 52 kirjoitusta, joista suurin osa oli entuudestaan tuntemattomia. Kirjoitukset ovat enimmäkseen gnostilaisia. Joukossa on myös muita varhaiskristillisiä kirjoituksia. Löydetyt kirjoitukset oli kirjoitettu koptin kielellä, mutta ne olivat kaikki todennäköisesti käännöksiä kreikan kielestä. Tunnetuin löydöistä oli Jeesuksen sanoja sisältävä Tuomaan evankeliumi, josta Nag Hammadin kirjasto sisälsi ainoan tunnetun kokonaisen version. Nag Hammadin koodekseja säilytetään Koptilaisessa museossa Kairossa. Sinne on koottu myös koptilaista taidetta ja sen kokoelmiin kuuluu freskoja, seinäreliefejä, käsikirjoituksia, tekstiilejä ja ikoneja. Museo on rakennettu vanhan roomalaisen linnoituksen raunioille kuten sen vieressä oleva koptilainen kirkkokin. Museon erääseen saliin on tuotu Jeremiaan luostarin sisustusta, sen pylväitä, freskoja ja saarnatuoli.
Koptilaisuus uskontona on
säilynyt poikkeuksellisen alkuperäisenä ja sen tavat eroavat eurooppalaisesta
kristillisyydestä. Koptilainen kristillisyys on lähellä ortodoksista kirkkoa.
Heidän jumalanpalveluksensa muistuttaa ortodoksista liturgiaa, samoin
koptilaisen kirkon ikoniperinne. Koptit pitäytyvät jumalanpalveluksessaan hyvin
tiukasti vanhoihin muotoihin, joiden he katsovat takaavan kirkon alkuperäisen
opin säilymisen. Koptilaisen kirkon keskeinen oppi oli Jumalan ykseys, täwähedo. Koptilaisuuteen kuuluu myös
ympärileikkaus, kuten juutalaisuuteen ja islamiin. Mooseksen lain noudattaminen
näkyy myös eräissä muissa rituaaleissa, kuten Korkean veisun esittämisenä pääsiäisen
jälkeisenä lauantaina.
Kopteilla on omat kirkkonsa Egyptissä ja useita luostareita, joissa munkit elelevät ja myös erillisiä naisluostareita. Kopteja asuu suhteellisesti eniten Ylä-Egyptissä. Useimmat koptit ovat talonpoikia ja työläisiä, mutta osa heistä kuuluu talouselämän ylempään keskiluokkaan tai kaupunkien ja maaseudun keskiluokkaan. Keski-Egyptin Al-Minyan kuvernementin alueella asuu paljon kristittyjä ja siellä sijaitsee useita luostareita. Pääkaupunki Al Minya sijaitsee 245 km Kairosta etelään. Muita merkittäviä koptialueita keskisessä Egyptissä ovat Sohag ja Deir Abu Hennis.














.jpg)


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti