Gizan suuri sfinksi

© Kalevi Mikkonen 2025

"Sfinksi, joka oli niin vanha, että se oli valvonut koko maailman lapsuutta, vajonneena katkeamattomaan mietiskelyyn, oli nähnyt sivilisaatioiden nousevan loistoonsa ja sitten jälleen hitaasti vajoavan kuin kuihtuneet kukat. Se oli nähnyt huutavien hyökkääjien kulkevan ohi ja jälleen takaisin, tulevan ja lähtevän, tulevan ja jäävän. Ja silti se seisoi paikallaan, niin äärettömän tyynenä, niin täysin minkään inhimillisten tunteiden järkyttämättä. Sfinksi vapauttaa ihmisen kaikesta tulevaisuuden huolehtimisesta, kaikista sydämen taakoista. Ja se muuttaa menneisyyden filminauhaksi, jota voi katsella huolettomana, kuin sivullisena. Kohtalo tuntui hiipivän ihoni alle yön pimeydessä.”

― Paul Brunton (1898–1981)

Kuvat: Kalevi Mikkonen 1989.

Gizan sfinksi on muinaisen Egyptin aikana rakennettu lepäävää ihmiskasvoista leijonaa esittävä veistos. Gizan veistos on sfinkseistä suurin ja tunnetuin. Se sijaitsee Egyptissä Gizan tasangolla kolmen pyramidin vieressä. Nimi sfinksi on kuitenkin syntynyt vasta klassisen antiikin aikana. Sfinksin alkuperäistä nimeä ei tiedetä, mutta Uuden valtakunnan aikana sen nimi oli auringonjumala Hor-em-akhet (Horisontin Horus). Koko maailma tuntee sen ainakin valokuvista ja voi havaita sen runnellut kasvot. Se, mitä maailma ei tiedä, on se, miksi ja koska se kaivettiin esiin veistämällä kiinteästä kalkkipitoisesta kivestä ja muokattiin muotoonsa. Sfinksin iästä on esitetty useita arveluja. Yleensä sfinksin arvellaan olevan peräisin farao Khafren ajalta noin vuodelta 2520–2492 eKr. On tosin mahdollista että se olisi paljon vanhempikin. Kukaan ei oikeastaan tiedä, kuka sen on tehnyt tai milloin.

Arkeologi Selim Hassan on todennut: ”Kaikki asiat huomioon ottaen näyttää siltä, ​​​​että meidän on annettava kunnia tämän, maailman upeimman patsaan, pystyttämisestä Khafrelle, mutta aina tällä varauksella: ettei ole olemassa yhtäkään aikalaiskirjoitusta, joka yhdistää sfinksin Khafreen.”

Tuo kolossaalinen kiviluomus on jäänyt eloon jokaisen sivistyskauden yli ja se pitää yhä sisimmän olemuksensa koskemattomana. Nuo arvokkaat ja ylevät kasvot eivät paljasta mitään, nuo vaikenevat kiviset huulet ovat sitoutuneet ikuiseen hiljaisuuteen. Roomalainen Gaius Plinius Secundus (Plinius vanhempi) (n. 23/24–79 jKr.) kirjoitti aikoinaan, että se oli ”ihmeellinen taideteos, jossa on kiinnitetty huomiota hiljaisuuteen, vaitioloon, koska seudun ihmiset pitivät sitä jumaluutena”.

Gizan sfinksi on sijoitettu siten, että sen kasvot osoittavat tarkalleen kohti itää auringonjumalan nousun suuntaan. Se on noin 20 metriä korkea ja 72,5 metriä pitkä. Sen vyötärö on 10 metriä leveä ja lonkat 19 metriä. Kasvojen leveys on 4,15 metriä. Kasvot oli alkujaan maalattu punaisilla, sinisillä ja vihreillä väreillä. Sfinksi ei ole kokonaan veistetty kalliosta, sillä veistäjät havaitsivat, että alla oleva kiinteä kallio ei ollut tarpeeksi kookas, jotta sen mukaan olisi kyetty toteuttamaan se luonnos, joka heille oli annettu. Siksi heidän täytyi rakentaa osa pyöreää takaruumista ja viidentoista metrin pituiset etujalat erikseen muuratuista tiilistä ja työstetyistä kivistä saadakseen valmiiksi suunnattoman suuren työnsä.

Gizan sfinksin pää oli alun perin luonnon muovaama lohkare, joka oli maanpinnan yläpuolella. Sfinksin vartalo on maanpinnan alapuolella. Sfinksin ympärille kaivettiin puolisuunnikkaan muotoinen kaivanto, josta kaikki kiviaines poistettiin. Sen jälkeen veistoksen pää ja vartalo muotoiltiin ja viimeisteltiin kuparitaltoilla ja puuvasaroilla. Sfinksin pää on ollut tuhojen kohteena useasti ja sen nenä on irronnut ehkä jo 1300-luvulla uskonnollisten kiihkoilijoiden toimesta. Myös sen parta on irronnut ja se on nykyisin British Museumissa. Myös sfinksin hymy, jota muinaiset matkailijat kuvasivat, on kadonnut, ja tilalle on jäänyt hieman surullinen ja ivallinenkin ilme.

Napoleon Bonaparten Egyptin retkellä taiteilijat ja tiedemiehet kartoittivat Egyptin jäänteitä ja tekivät jättikokoisen kirjan nimeltä: Description de l'Egypte, Volume V (1823). Kuvat: Public domain.

Jean-Léon Géromen maalaus vuodelta 1805. Napoleon ja sfinksi. Kuva: Public domain.

On olemassa lukuisia kertomuksia, että sfinksin alla on maanalaisia kryptoja, joissa papit suorittivat tarkoin vartioituja ja salaisia uskonnollisia menoja. Siellä kerrotaan olevan maanalainen käytävä ja kammioita, jonka kautta papit kulkivat Suuren pyramidista sfinksille. Mitään näistä ei ole löydetty eikä kyllä pahemmin etsittykään. Sfinksin sivulla on kuitenkin lyhyt käytävä sfinksin sisälle, joka on löydetty. Brittiläinen eversti Howard Vyse yritti 1800-luvulla ratkaista sfinksin arvoituksen kuultuaan kertomuksista ja porasi yhdeksän metriä silloin hiekan peitossa pääosin olleeseen sfinksiin, eikä löytänyt onttoja kammioita. Hän ei tosin tullut lähellekään sfinksin perustaa. Onneksi hän jätti sen työn sikseen, ettei tuhonnut koko teosta.

Valokuva sfinksistä vuodelta 1867. Kuva: Félix Bonfils/ Public domain.

Aikojen kuluessa aavikolla puhaltavat tuulet ovat haudanneet Gizan sfinksin useasti kaulaa myöten hiekkaan, kunnes 18. dynastian farao Thutmosis IV kaivoi sen esiin. Tarun mukaan nuori prinssi Thutmosis oli metsästämässä Gizan pyramidien lähistöllä. Kun hän asettui sfinksin varjoon lepäämään ja nukahti, sfinksi näyttäytyi hänelle unessa ja lupasi, että jos Thutmosis kaivaisi sfinksin esiin hiekasta, hänestä tulisi farao. Unessa Thutmosis sai myös tietää, että sfinksin edustama Hor-em-akhet-Atum-Khepri-jumala oli hänen isänsä. Thutmosis kaiverrutti tapahtumasta ”unisteelan”, jossa hän kuvailee unensa. Steelan hän asetti sfinksin jalkojen väliin, jossa se on yhä tänäkin päivänä. Tämän jälkeen sfinksi on hautautunut lähes kokonaan hiekkaan monta kertaa. Mm. Rooman filosofikeisari Marcus Aurelius (161–180 jKr.) vieraili sfinksin luona, joka oli silloin kaulaa myöten hautautunut hiekkaan. Hän poistatti hiekan teoksen ympäriltä ja korjautti sen rikkoutuneita muurattuja osia.

Eroosio on kuluttanut sfinksiä varsinkin nykyaikana, jolloin se on ollut hiekasta vapaana. Patsaasta irtoaa jatkuvasti suuria paloja ja eri aikakausien konservoijat ovat lisänneet hävitystä käyttämällä virheellisiä menetelmiä (mm. betonilaastia). Myös keinokastelu ja sen mukanaan tuoma suola imeytyvät sfinksin pintaan kapillaari-ilmiön seurauksena irrottaen haurastuneita palasia sen pinnasta. Myös suuri matkailijoiden määrä satojen vuosien aikana on vahingoittanut sfinksiä. Vuonna 1998 Egypti juhli korjatun Gizan sfinksin paljastamista suurellisin menoin. Restaurointiurakka vei kymmenen vuotta ja 2,5 miljoonaa dollaria.

Gizan legendaarinen jo vuosikymmeniä esitetty n. tunnin mittainen ääni- ja valoshow on upea iltatapahtuma, joka valaisee pyramideja ja sfinksiä ja tuo Egyptin historian henkiin valojen ja kerronnan kautta. Esitys tarjoaa ainutlaatuisen kokemuksen. Ehdottomasti kannattaa katsoa tuo show Egyptin pimeässä illassa. Roger Mooren tähdittämässä elokuvassa James Bond – rakastettuni vuodelta 1977, jossa seikkailtiin myös Egyptissä, on yksi hieno kohtaus ääni- ja valoshown merkeissä.

Egyptin samettinen yö laskeutuu sfinksin sekä Khafren ja Khufun pyramidien ylle ja valoshown hetki lähestyy. Kuva: Kalevi Mikkonen 1989.